15.1.2011

"The War is Over!"

(Juno Reactor: Mona Lisa Overdrive V2)
Viime yönä tuli outo päähänpisto katsoa Matrix 2:nen. Halusin nähdä läpinäkyviksi muuttuvat veljekset ja sen moottoritietakaa-ajon uudelleen. No leffahan loppuu kesken, joten piti katsoa kolmonen siihen perään. Minä kun en kuulu niihin, joiden mielestä vain ykkönen on oikea Matrix, loput rahan tuhlausta. Minusta ne kaikki ovat tosi hyviä leffoja. Vaikka ykkönen onkin paras, ja kolmosessa moni juttu ottaa päähän. Enivei, nyt eksytään aiheesta. Kun leffan lopuksi se nuori kloppi juoksee ja huutaa sodan olevan ohi, aloin itkeä onnesta. Ja itkin ja itkin ja itkin ja itkin ainakin 10 minuuttia. Tajusin, että minä olin voittanut oman sotani. Olin selvinnyt hengissä. Olin varmaan enemmän elossa kuin ...ikinä? Oli ihan voittajafiilis. Tuntui, että minä selviän mistä vaan, kun selvisin siitä kaikesta. Olen päihittänyt sisäiset demonini, nyt voi elämä alkaa.

Tänään sitten taas on elämä vaikuttanut siltä ihan itseltään. Koulutehtävät pölyttyvät pöydällä, kun pitäisi laskea kustannusarviota, eikä se kiinnosta pätkääkään. Tarvitsemiani pultteja on saanut kaupan hyllyltä viimeksi 50v. sitten, nykyään ne pitää teettää jos niitä välttämättä haluaa. Tässä tuppukylässä ei ole kultaseppää, joka voisi pienentää vihkisormukseni. Unohdin ostaa puuroaineet kaupasta. Illalla hampaita pestessä muistin, että minullahan oli tänään lääkäri. Voi perse.

Mutta! Kukaan ei uhannut tappaa minua tänään. Kukaan ei huutanut minulle raivoissaan. Minun ei tarvinnut pelätä. Sain ihan rauhassa hangata tummuneita koruja puhtaaksi (ne molemmat) ja öö... mitä minä tein tänään? Johonkin se päivä meni.

Ja jee, uudet korvikseni saapuivat postissa. Siis yhdet niistä. Olen nyt jo kahden helmikorvakoruparin omistaja (juhliin), nyt tuli yhdet kokonaan metalliset (arkeen talvella) ja pussillinen korvakorukoukkuja, että saan tehdä itse lisää (halpaa, vaihtelua). Niin, ja postissa odottavat kahdet kiviset korvikset (arkeen kesällä) ja odottelen tilausvahvistusta yksistä titaanisista... (jos iskee kosketusallergia) Kohta pitää askarrella oma korupuu korviksille, että ne pysyvät tallessa. Itse asiassa, jos tilailen niitä tähän tahtiin, pitää varata korviksille oma vaatekomero ja ilmoittautua leipäjonoon. Nyt voisi hillitä. Vaikka haluaisin vielä yhdet meripihkakorvikset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)