6.3.2011

Arki alkaa, mutta vasta aamulla


Mies lähtee huomenna Saksaan työreissulle. Tajuttiin, että hetkinen, siellähän jo leppä ja pähkinäpensas kukkii. Piti pakata allergialääkkeet mukaan. Tuntuu hassulta, että jossain on jo kevät. Olen yrittänyt nyt järjestää itselleni kaikkea kivaa siksi aikaa kun mies on poissa. Maanantaina käyn hierojalla, tiistaina postissa pitäisi odottaa yllätys, keskiviikkona on terapiat ja torstaina... No, en ole vielä suunnitellut sinne asti.

Loman viimeinen päivä alkaa olla lopuillaan. Sainko tehtyä koulutehtäviä? No en. Häät veivät yllättävän paljon energiaa. Olen nukkunut paljon. Ja vuorokausirytmini on taas ihan sekaisin. Olen sekaisin ihan hassuista asioista. Tässä joku päivä tajusin, etten mennytkään mielensärkijän kanssa naimisiin. Sain mennä ihan itse valitsemani miehen kanssa naimisiin, eikä mielensärkijällä ollut siihen mitään sananvaltaa. Olin helpottunut. Hassua. Sitten olen nähnyt unia rinnoista ja rintaliiveistä. Tänä aamuna ihmettelin unenpöppörössä sitä, että minulla on tissit. Ei minulla unessa ollut ollut.  Toisena yönä näin unta, jossa olin rintaliivikaupassa, eivätkä mitkään liivit sopineet minulle. Ja sitten joku varasti tai pilasi rintaliivejäni... Ilmeisesti naiseutta nämä unet käsittelevät.

Tällä viikolla muistan nähneeni painajaista vain yhtenä yönä. Siinä kasvatin kahta merivuokkoa, joista toinen poltti minua ja lopuksi söi minut. Ihme onteloeläimiä... Samassa unessa yritin ehtiä bussiin, mikä oli vaikeaa kun jokaisen bussin etuosa oli laudoitettu umpeen, eikä niistä meinannut saada selville, minne ne olivat menossa. Olin vieraassa kaupungissa, enkä päässyt kotiin.

Tiistaina pitäisi selvitä, mitä mieltä psykiatri on masennuslääkityksen jatkamisesta: Jatketaanko vielä samalla annoksella, vähennetäänkö annosta vai lopetetaanko. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka annos onkin nyt ollut jo 3kk pienempi. Enää ei ole tullut mitään oireita, vaikka lääke olisikin jäänyt pois tai sen ottaminen olisi myöhästynyt. En enää tunne itseäni masentuneeksi, mikä on aika omituista. Olen välillä surullinen, kuten tunkiessani isoa lankakerää pienen silmukan läpi(*, mutta se menee ohi. Ärsyttää vain, kun vieläkin ajatukset ajelehtivat insestiin, jos annan niiden kulkea minne haluavat. No, kyllä minä jo muutakin mietin. Kuten sitä, milloin sitä ehtisi viedä roinaa kirppikselle. Ai niin, pitäisi niitä koulutehtäviäkin tehdä... No, ei tänään. Tänään olen vielä lomalla. :)

*)Tarkennus 31.8.2012: Siis selvittäessäni sotkuun mennyttä lankaa. Jonkin suurikokoisen änkeminen pienestä raosta muistutti liikaa anaaliraiskauksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)