29.4.2011

Pikapäivitys


Facebookin muslimi sai bännit kehitettyään minusta itselleen pakkomielteen. Häneltä alkoi tulla enemmän viestejä kuin kaikilta muilta kavereiltani yhteensä ja suurin osa niistä oli aivan mieletöntä tavaraa. Hän mm. lähetti minulle pitkän viestin, jossa rukoili minua lopettamaan juomisen. Öh? Minä, joka viimeksi join kännit... Äh, en muista. Oluen join tuossa viime viikolla, kun asiakas halusi urakan päätteeksi tarjota. Tiedän, alkoholiongelmani on aivan holtiton. :D

Nukkuminen täällä on nyt tasaantunut alun ongelmien jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että paikan äänimaailma oli minulle outo, joten "varmuuden vuoksi" heräsin jokaiseen rasahdukseen täällä. Nyt olen nukkunut kuin tukki.

Tällä hetkellä olen vatsataudissa. Syy on ilmeisesti liiassa rasituksessa. Kroppa ei ole jaksanut 8 h fyysistä työtä päivittäin, vaikka olen yrittänyt levätä välissä niin paljon kuin pystyn. Lihaskunto on kasvanut, mutta toipuminen on selvästi jäänyt liian vähälle. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.

Nukkumisesta


Miksi ihmisille, joilla on uniongelmia, tarjotaan aina unilääkkeitä, melatoniinia, kahvi pois, tupakka pois, ei treeniä illalla, tarkista syömiset jne. mutta ikinä kukaan ei sano "mene psykoterapiaan"? Minulla toimi. :)

23.4.2011

Turvassa kaupungilla, OMG


Tänään olin jo niin hyvässä kunnossa, että päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin. Kartta takataskuun ja kamera kaulaan. Ihmiset ottivat jo bikineissä aurinkoa puistoissa, ja minäkin pakotin itseni pysähtymään. Olen mielensärkijältä oppinut, että ulkomailla pitää JUOSTA, jotta ehtii kuvata kaiken ja aina on kiire jonnekin muualle. Kotona sitten katsotaan kuvista, missä tuli oltua. Nyt kuitenkin halusin tehdä eritavalla. Monesti istuttuani alas huomasin jotain kuvaamisen arvoista tai tajusin että täällähän tuoksuu jokin. Olen tänään haistanut leikatun ruohon tuoksun, kukkivien pensaiden tuoksun (en tiedä, mikä se on, mutta paikalliset kutsuvat niitä helmipensaiksi) ja kukkivan puun tuoksun (olisin voinut vannoa, että se on omena, mutta tarkempi tutustuminen vakuutti minut siitä, ettei ainakaan se kaikista tutuin omena).

Vielä vuosi sitten tämä ei olisi onnistunut, sillä turvallisuuden tunteeni oli vielä liian heikko. En olisi uskaltanut lähteä yksin ulkomaille, saati sitten yksin vieraaseen kaupunkiin palloilemaan. Missään nimessä en olisi uskaltanut kuljeskella kartta takataskussa, vaan olisin kulkenut koko ajan nenä kartassa, etten vain olisi eksynyt. En olisi uskaltanut katsella ympärilleni, eksyä sivukujille, jutella ihmisille tai jäädä nauttimaan auringosta. En olisi uskaltanut valita muita kuin tuttuuja reittejä, suuria valtateitä tai suorimpia teitä. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että olen tarkoituksella eksynyt suureen kaupunkiin, olen paikassa josta en tiedä, mistä täältä vie reitti kotiin päin, ja minulla oli turvallinen olo! Kun olin päässyt sieltä taas tielle, josta tiesin minne se vei, eksytin itseni uudelleen ihan vain nähdäkseni, minne päätyisin.

Täällä on nyt ollut uskomattoman upeita ilmoja koko pääsiäisloman, joten kevät on edennyt vauhdilla. Tuntuu jo, kuin olisi hypätty suoraan kesäkuuhun ja jätetty toukokuu välistä. Tässähän on ihminen ihan kysymysmerkkinä. Pitää välillä istahtaa alas ja odottaa, että mieli ehtii mukaan. Tänään näin ensimmäisen perhosen!

18.4.2011

Au, ätsiu ja voihan persu


Kaksi viikkoa raskasta ruumiillista työtä, ja minulla on flunssa ja tulehtunut epäkäslihas. Lihakselle olisi tehnyt hyvää reissu urheiluhierojalle, mutta kun se kaupungin ainut on lomalla. On pitänyt pärjätä omatoimivenyttelyllä, mutta aina jonkin lihaksen sitä unohtaa... Nyt hoitona kylmä ja tulehduskipulääkkeet. Flunssa menee toivottavasti ohi levolla, mutta ärsyttää silti. Tänään olisi ollut hirveän hauskaa tekemistä, ja täällä minä nyhjötän sängynpohjalla.

Vaalitulosta on kauhisteltu joka paikassa. Pitäsiköhän minunkin, kun äänestän aina Vihreitä? (Ihan arvopohjan vuoksi. Politiikassa nuo eivät ole oikein loistaneet. Olisivat nyt edes marssineet ulos hallituksesta sen sijaan että nielivät kiltisti uuden ydinvoimalan. Siitä ei saa kuin kuvan selkärangattomista vallanhimoisista nysväköistä.) Vaikka voi persujen nousu tuoda mukanaan paljon hyvääkin. Suomen politiikka on ollut pitkään niin pystyynkuollutta, että ajatuskin haukotuttaa. Lehdillä ei ole ollut parempaa kirjoiteltavaa kuin poliitikkojen vaatevalinnat. Aikoinaan kun äänioikeusiän saavutin, yritin ottaa puolueista selvää. Jokainen niistä vannoi marssivansa kohti parempaa Suomea ja korulauseista ei meinannut tulla loppua, mutta varsinkin silloin vaalien alla ei puolueista meinannut saada eroja irti repimälläkään. Myöhemmin opin, että puolueilla on omat aatehistoriansa, joiden perusteella voi vähän päätellä, mille puolelle se asettuu esim. ydinvoimakysymyksissä, mutta ei aina. Toivottavasti persujen myötä poliitikoista alkaisi saada enemmän selvää, mitä ne ajattelevat. Ja kun sitä kuitenkin tulee samalla äänestäneeksi puoluettakin, mitä ne puolueet ajavat. Jotain konkreettisempaa kiitos, kuin "uutta Suomea".

Minusta uusi hallitus - keistä se sitten koostuukaan - voisi aloittaa näistä: (eivät tärkeysjärjestyksessä)

- Opiskelijasolussa olevasta televisiosta tarvitsisi maksaa tv-lupamaksu korkeintaan kerran. Siihen yhteen kertaankin ottaisin mielelläni opiskelija-alennuksen. (Nykyisellään solukämpässä olevasta televisiosta maksetaan sijainnin mukaan. Jos telkkari on omassa huoneessa, maksu menee kerran. Jos se on yhteisissä tiloissa, maksu maksetaan niin monta kertaa kuin solussa on asukkaita.)

- Myös opintotuki sidottaisiin indeksiin ja sen tasoa nostettaisiin. 50 € lisää kuussa olisi oikeasti lottovoitto.

- Eläkekattojärjestelmä otettaisiin käyttöön. Minusta julkisuudessa on keskitytty liikaa kaikista pienimmän eläkkeen varassa elävien asemaan, mutta kaikista suurimmista eläkkeistä ei puhuta mitään. Onko se tabu? Minkä toinen on työllään ansainnut, sitä ei toinen saa viedä?

- Vanhustenhoito saataisiin kuntoon.

- Lääkäriin pääsisi ilman tuntikausien jonotusta. (Nimimerkillä 7h virtsatietulehduksen kourissa ensiavussa.)

- Mielenterveyspalveluita laajennettaisiin reilusti. Kaikkien hoitoa tarvitsevien pitäisi päästä hoitoon. Mieluiten näkisin tilanteen, jossa jo koulussa jokainen pääsisi sekä hammashoidon, terveydenhoitajan ja psykiatrin hoitoon kunnasta riippumatta. Mielenterveys käsitteenä tulisi minusta ymmärtää laajemmin kuin nykyään. Ei vain hullujen säilömisenä Niuvonniemeen tai masennuslääkkeiden kirjoittamisena, vaan ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämisenä: Perheiden tukemisena, työpaikkojen kiireettömyytenä, turvallisuudentunteen lisäämisenä.

- Suomessa otettaisiin järki käteen ilmastonmuutoksen kanssa. Konkretiaa, eikä juhlapuheita. Julkiseen liikenteeseen panostettaisiin reilusti, pyöräilyä tuettaisiin reippaasti ja uusiutuvaan energiaan ruvettaisiin siirtymään tosissaan. Minusta on jotenkin hullua, että jos nykytekniikalla ei voida tuottaa koko Suomen energiatarvetta esim. tuulimyllyillä, yhtään tuulimyllyä ei kannata rakentaa. Tai ettei tuulivoimaloita saa rakentaa, kun ovat niin rumia. Kumpi on parempi naapurissa, ydinvoimala vai tuulipuisto? Sama juttu aurinkovoiman kanssa. Kun kerta hyötysuhde on heikompi kuin Espanjassa, Suomessa ei kannata panostaa aurinkovoimaan. Hä? Ja jos täällä kerta saadaan aikaiseksi Nokia, niin kai täällä saadaan aikaiseksi tekniikka, joka kestää suomalaiset olosuhteet.

- Veroja (paitsi kunnallisveroa) saa nostaa minun puolestani vaikka pilviin, kunhan saadaan Suomesta hyvinvointivaltio. Suomalaisilla on selvästi ihan liikaa rahaa, kun joka kodin suurin sisustusongelma on se, että tavaraa on liikaa.

- Kunnille pitäisi antaa oikeasti kunnon välineet toteuttaa kaikki, mitä niiltä vaaditaan, tai sitten valtion pitää ottaa hommia hoitaakseen.

Aloitetaan näistä. Jos tulee tekemisen puute, voin jatkaa listaa. :)

Ps. Miehen reaktio persujen vaalivoittoon: "No, nyt on sit hyvä hetki muuttaa ulkomaille kahdeks vuodeks. Katotaan sit, uskaltaako sitä enää palata."

Psps. Kyllä, kannatan euroa, olen ihmisten vapaan liikkuvuuden kannalla, kannatan suurempaa valtiollista säännöstelyä, vastustan yksityistämistä. Olen ihan hämmästynyt, miten paljon minulta jo löytyy arvoja.

17.4.2011

Huvittelua uskovaisilla


Facebook on hassu paikka. Siellä on oikeasti ihmisiä mistä päin maailmaa tahansa. Juttelin tänään yhden egyptiläisen muslimin kanssa uskonnosta. Keskustelu meni aikalailla näin:

- Olen ateisti

- ??? Eli mikä sinun uskontosi on?

- Ei mikään.

- Onko Jumala olemassa?

- Ei.

- Mutta Jumala on olemassa, mietippä sitä!

- En usko Jumalaan tai jumaliin.

- Jumala on olemassa!

Jatkossa minä perustelin, ja hän siteerasi minulle jotain kohtia teksteistä jotka kertovat maailmanlopusta ja epäuskovien polttamisesta... Huoh.

Minusta on sekä säälittävää että huvittavaa, että minun tulee uskoa jumalaan, kaikesta kokemastani huolimatta. Tämäkään ihminen ei ikinä kysynyt minulta, miksi en usko jumalaan/-liin. Minä olen etsinyt jumalaa, huutanut jumalaa, rukoillut jumalaa ja silti hän ei vastannut. Niinpä minä hylkäsin jumalan etsimisen ja aloin etsiä hyvää sisältäni. Pyrkiä niin hyväksi ihmiseksi kuin mahdollista hyväksyen sen faktan, ettei jumalaa ole. Olen myös joutunut kyseenalaistamaan kaikki synnyinkodistani saamani ohjeistukset ja rakentamaan itselleni uutta arvopohjaa. Omasta mielestäni olen hyveellisempi kuin monet niistä, jotka kutsuvat itseään uskoviksi. MUTTA tulen silti palamaan Helvetin tulissa, koska en usko. No, sanotaan nyt vaikka näin. Jos kuolemani jälkeen joudun Helvettiin, ainakin tiedän että mielensärkijäkin sai vihdoin ansionsa mukaan. :)

16.4.2011

Miksen osaa enää nukkua?


Täällä reissunpäällä ollaan yhä. Vieraalla maalla kaukana miehestä ja kavereista. Kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta jostain syystä nukun hirveän levottomasti. Herään pienimpäänkin rasahdukseen, mikä on ihan hullua, koska en varmaan koskaan eläessäni ole nukkunut tarkemmin vartioidussa talossa. Tai itse asiassa sairaalan suljettu osasto taisi olla tarkemmin vartioitu... Mutta kuitenkin. Näin yöllä täällä laukeavat heti hälyttimet huutamaan, jos joku ajaa pihaan, liikkuu pihalla, avaa oven tai ikkunan tai liikkuu niissä huoneissa, jotka eivät ole käytössäni. Näin siksi, että samassa talossa on firma jossa olen töissä, ja firmalla on kalliita koneita ja laitteita, joita pitää suojata. Järjen mukaan mikään ei pääse minuun täällä käsiksi, ja silti heräilen. Koko päivä minulla voi olla kivaa. Kaikki ovat minulle kauhean mukavia ja ymmärtäväisiä. Minulle annetaan hyvin taitotasoani vastaavia tehtäviä, ja saan sanoa suoraan heti, jos en osaa jotain. Keskittymistä vaaditaan silti monessa jutussa, ja lihakseni ovat olleet kovassa käytössä, joten illalla sammun kuin saunalyhty. Olisi kuitenkin mukava herätä aamulla levänneenä.

Eilen illalla otin Oxaminin, kun tuntui että halusin vain heittelehtiä kyljeltä toiselle ja huutaa nukkumisen sijaan. Sen seurauksena nukuin ehkä vähän paremmin, mutta näin painajaisia, joissa nukuin huonosti, katsoin jatkuvasti kelloa ja luulin olevani hereillä. Vasta aamulla herättyäni tajusin nähneeni unta, sillä en ollut voinut katsoa kelloa nousematta sängystä, vaikka unessa tein niin.

Aiemmin huono nukkumiseni on johtunut narskuttelustani, ja kiskon laittaminen on auttanut. Nyt en narskuttele. Ehkä se on sitten tämä nykyisen elämän jännyys, mikä purkautuu öisin. Enhän ymmärrä kieltä, en tiedä, mitä paikallisissa liikkeissä myydään ennen kuin käyn sisällä katsomassa, en tiedä, mitä teen seuraavana päivänä... Mies on kaukana Suomessa, terapiaa ei ole, kavereita ei ole. Polkupyörä ei ole se tuttu vanha, vaan lainaksi saatu. Keittiö on uusi, joudun kokkaamaan, vessassa on tuuletin joka rupeaa huutamaan heti kun siellä pistää valot päälle (mikä on raivostuttavaa). Koska leikkautin tukkani paljon lyhyemmäksi juuri ennen lähtöäni, peilistä katsoo joku uusi. Ihan semmoinen Liisa Ihmemaassa -olo.

Olen huomannut kehittäneeni "Sängynlähestymisvenyttely"-rutiinin. Ensin käydään suihkussa ja pestään hampaat. Sitten venytellään rintalihaksia vessan ovenkarmeja hyödyntäen. Siitä siirrytään venyttämään pohkeita ottaen tukea sängyn laidasta. Sitten istahdetaan sängyn laidalle venyttelemään niskoja. Siitä voikin jo kellahtaa sängylle venyttämään etureisiä, selkää, hartioita, kylkiä, käsiä... Kaikkea mitä nyt voi makuuasennossa venyttää.  Jossain vaiheessa alkaa pakostakin nukuttamaan, ja kun siinä venytellessä on jo tullut vähän viileä, on jo valmiiksi peiton alla, joten ei tarvitse enää kuin nukahtaa. Vielä, kun tosiaan saisi nukuttua hyvin... Sitä päivää odotellessa.

11.4.2011

Ei oireile tarpeeksi vakavasti


"Käytti lasta hyväkseen yli 7 vuotta - tuomio aleni hovissa

Perjantai 8.4.2011 klo 16.21

Kouvolan hovioikeus on alentanut törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettua vankeustuomiota neljään vuoteen.

Kymenlaakson käräjäoikeus oli määrännyt miehelle viisi ja puoli vuotta vankeutta, mutta hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomio oli yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden liian ankara.

Kotkalaismies oli käyttänyt tuttavaperheen tyttöä hyväkseen yli seitsemän vuotta. Hän houkutteli 20 vuotta itseään nuoremman tytön sukupuoliyhteyteen rahalla tai lahjoilla.

Hyväksikäyttö oli alkanut 2000-luvun alussa, kun tyttö oli 11-vuotias. Hyväksikäytöt olivat tapahtuneet miehen kodissa.

Yksi kolmesta tuomarista katsoi, että sopiva tuomio olisi ollut kolme vuotta. Tuomari katsoi muun muassa, että uhrilla ilmenneet mielenterveydelliset ongelmat eivät olleet erityisen vakavia. Hän piti lieventävänä myös sitä, että mies ei ollut tytön lähisukulainen.

STT"

Uhri EI OIREILLUT TARPEEKSI VAKAVASTI. Siis anteeksi mitä? Miten tämä tuomari on tämän määritellyt? Onko hän seurannut uhria vuoden, 10, tai 20 vuotta todetakseen, mitkä vaikutukset teolla oli? Esimerkiksi minä: Olin koulussa hiljainen oppilas, joka teki läksyt tunnollisesti. Minulla ei ollut paljoa kavereita (0), mutta opettajien mielestä minulla ei ollut muita ongelmia kuin krooninen myöhästely. En viillellyt itseäni, en juonut ikäisiäni enemmän, en käyttänyt huumeita. Aloin oireilla kunnolla vasta päästyäni kotoa pois. Silloinkin oireilin opiskelemalla kuin viimeistä päivää (useita vuosia!) ja polttamalla itseni loppuun. Vasta, kun hakeuduin terapiaan, alkoi ahdistus olla sitä luokkaa, että halusin sen vain loppuvan ja päädyin suljetulle osastolle itsetuhoisuuden vuoksi. Eli vasta 9 vuotta seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen romahdin. Kuulemma harvinaisen nuorena, sanoivat hoitajat suljetulla. Suurin osa naisista kuulemma kokee tämän romahduksen n. 40-vuotiaana. Joku romahtaa, kun saa lapsen. Joku romahtaa, kun oma lapsi saavuttaa sen iän, jossa hyväksikäyttö alkoi. Joku romahtaa vasta kun dementia iskee. Joillakin ensimmäinen näkyvä, selkeä oire on itsemurha.

Joten: MISTÄ HELVETISTÄ se tuomari tiesi, ettei uhri tule oireilemaan niin vakavasti, että tuomiota voidaan alentaa? Minun oireiluni on alentanut elämänlaatuani yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Seksuaalinen hyväksikäyttöni on maksanut valtiolle menetettyinä verotuloina (en ole jaksanut mennä töihin, valmistumiseni on kaksi vuotta myöhässä), hoitohenkilökunnan, poliisien, syyttäjän palkkoina, Kelan tukina, paljon enemmän kuin pystyn laskemaan. En ole elänyt. Ahdistus on ollut niin kaiken nielevää, ettei siltä ole jäänyt tilaa elämästä nauttimiseen. Laittakaa nyt sitten tälle hinta.

En saa kertoa kenellekään, jolla ei ole vaitiolovelvollisuutta, kuka minua on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen, etten syyllisty kunnianloukkaukseen. Mielensärkijän pitäisi saada teoistaan tuomio, jotta voisin, mutta sitä ei ole tulossa, koska A) näytön puute B) seksuaalinen hyväksikäyttöni loppui ennen kuin laki muuttui v. -97. Näyttöä taasen ei ole kuin minun ja sisarusteni oireilu, mutta sehän nyt voi johtua mistä vain. Jos me kaikki edes vahvistaisimme kertomani, mutta kun ei. Veljeni mukaan mitään pahaa ei ole tapahtunut. Mielensärkijällä nyt välillä menee hermo, mutta sitten se vain huutaa. Siskoni mukaan mitään pahaa ei ole tapahtunut, vaikka mielensärkijä onkin hullu. Minä olen ainoa, joka tunnustaa nämä asiat itselleen ja voi puhua niistä. Veljeni ei voi tunnustaa itselleen, että mielensärkijä on käyttänyt häntä hyväkseen, koska isä oli hänen lapsuudessaan ainoa, jolta sai hellyyttä. Hän on nauttinut saamastaan huomiosta ja hellyydestä ja sulkenut pois sen, mitä siitä seurasi (huom! tämä on päättelyä veljeni oireiden ja puheiden perusteella. En ole itse (muistaakseni) todistanut hänen seksuaalista hyväksikäyttöään.). Siskoni taasen on siinä vaiheessa, että juoksee mennyttä karkuun niin kovaa kuin pystyy, ettei ehtisi ajatella. Hän pitää yhteyttä minuun niin kauan, kun en puhu mistään, mikä liittyy lapsuutemme "pahaan puoleen".

Huoh.

8.4.2011

Kuumeilua


Piti vielä yhdestä asiasta kertoa, joka jäi edellisestä postauksesta pois. Vauvakuumeeni on pistänyt uuden vaihteen silmään. Ilmeisesti nyt, kun ei se vakituinen mies feromoneineen ole jatkuvasti lähietäisyydellä, joku osa minussa on päätellyt että kumppani on joko kuollut tai muuten pois kuvioista. Eli nyt pitää äkkiä saada mies jostain että pääsee lisääntymään. On oikeasti tosi hullua, kun ei tarvitse kuin nähdä mies ja alan ajatella vauvoja. Jos sitä miestä jostain syystä koskee, alkaa keho käydä ylikierroksilla. Tee vauva, tee se nyt!! :D

Alan vähitellen ymmärtää naisia, jotka sanovat haluavansa vauvan niin pahasti, että se sattuu. Kaverini lähetti tällä viikolla ultraäänikuvia masuasukistaan (! Kuulun piireihin kun tiedän jo näitä sanojakin), mikä ei yhtään auttanut asiaa. Jos vatsani on vähän kipeä tai kehossa tuntuu muuten vähän oudolta, ensimmäinen ajatus on miettiä olenkohan raskaana, vaikka järki tietää ettei se edes ole mahdollista. Ellei minulle sitten tule menkat ihan normaalisti ihan vain hämäyksenä.

En sitten tiedä, miten paljon sekin vaikuttaa, etten nyt käytä hormonaalista ehkäisyä. Todettiin yhdessä miehen kanssa ettei siinä ole järkeä, kun ei kuitenkaan kahteen kuukauteen nähdä.

Tätä asiaa pohtiessani tajusin myös, että kauheaa, en voi enää tehdä miehiä vaarattomiksi tarjoamalla niille seksiä. Olenhan naimisissa. Ennenhän logiikka meni niin, että miehet = vaara. Oletus: Mies haluaa seksiä, jonka jälkeen jättää rauhaan. --->seksiä miehelle, niin ei tule raiskatuksi ja/tai hakatuksi. Nyt ei voi enää edes flirttailla, kun kaikki tietävät minun olevan naimisissa. Kyllähän nuo työkaverit naureskelevat, että voi kun mieheni tietäisi millaisten uroiden kanssa töitä teen, niin hakisi äkkiä pois. Varsinkin tänään, kun yhden housut repesivät. Hyvä tavaton, miten siitä irtosi läppää! Mutta jos minä rupeaisin heidän kanssaan flirttailemaan, tai ehdottelemaan jotain, se aiheuttaisi minulle vain haittaa, koska a) olen naimisissa, ja he tietävät sen b) he ovat naimisssa/varattuja, ja minä tiedän sen. Tämä uusi tilanne on järkytys, enkä millään meinaa kunnolla uskoa sitä, että minun ei tarvitse levittää jalkojani joka miehelle vain varmistaakseni olevani turvassa. OMG!

Outoja juttuja


Olen huomannut muutamia asioita täällä. Ensinnäkin: minun ei tee mieli mättää karkkia kuten Suomessa. Toisekseen on tosi helppoa, kun ei tarvitse kuin käydä töissä, syödä ja nukkua. Olen paljon vähemmän ahdistunut. Jotenkin vapautunut olo, kun ei tarvitse miettiä onko sänky pedattu tai tiskit tiskattu tai oliko tänään terapia tai olenko unohtanut jotain. Kolmanneksi: on paljon parempi olo, kun tekee ruumiillista työtä koko päivän. Illalla on pakko mennä nukkumaan ajoissa, koska aamulla on herätys klo 5, enkä kehtaa torkkua töissä. Ei siellä edes oikein olisi varaa, koska kuitenkin pelataan isojen koneiden ja sähkötyökalujen yms. kanssa. Jos nukkuu, satuttaa itsensä tai kaveria.

Olen nyt ensimmäisen viikon ajan onnistunut olemaan joka aamu ajoissa töissä, tehnyt töissä parhaani ja nukkunut öisin sen 8h. Olen syönyt 3-4 tunnin välein, ja KOKANNUT!!!! OMG! Ehkä siihen myötävaikutti se, että aluksi olin aika vähillä rahoilla kun koulun lupaamat käyttörahat eivät vain ilmestyneet tilille, vaikka piti. Ehkä vaikutusta oli silläkin, että kun ei ymmärrä, mitä kaupassa tuotteen kyljessä lukee, ei uskalla ostaa mitään pitkälle prosessoitua, kun ei ymmärrä, mitä se on. Ja kun kaupassa joutuu oikeasti käyttämään aivojaan, jotta löytää mitä tarvitsee, ehkä sitä tulee myös mietittyä, haluaako sitä roskaa oikeasti syödä. Täällä on jotenkin helpompi tehdä ruokaa kuin kotona. Ehkä ympäristönvaihdos auttaa pääsemään eroon vanhoista tavoista? Minulla on käytössäni minipieni keittiö, ja hillittömän kokoiset kattilat. Olen tällä viikolla syönyt pastaa: ensin pastaa ja sienikastiketta, sitten pastaa ja tomaatti-kasviskastiketta. Välipaloiksi olen syönyt ituja, joita täällä on kaupan tiskeissä hirmuiset määrät. Oikeasti! Löytyy sinimailasta, papuja, erilaisia sekoituksia, ja jos ei mieleistä löydy valmiiksi idätettynä, on idätyskittejä siinä vieressä: lisää vain vesi. Lisäksi ne ovat täällä halvempia kuin Suomessa.

Leipää tulee syötyä paljon, koska täällä otetaan töihin eväät ja syödään ruokaa vasta kotona. En ole oikein jaksanut keksiä mitään kivoja eväitä, joten otin ekana päivänä mallia muista. Kaikilla näyttää olevan mukana voileipiä ja kahvia. Näemmä on ihan normaalia käydä ostamassa jotain leivoksia koko työporukalle ja tarjota niitä viikon mittaan. Ehkä minunkin pitäisi. Työkaverit ovat jo ruvenneet tekemään minulle jekkuja. Ilmeisesti minut on hyväksytty osaksi porukkaa.

Huomenna on jännä päivä. Minun pitäisi matkustaa ensin bussilla, sitten junalla ja lopuksi taksilla lähimpään Suomen suurlähetystöön äänestämään. En ole ikinä ennen joutunut käyttämään näin paljon aikaa ja vaivaa päästäkseni äänestyskoppiin. :) No, yhdistän samaan reissuun paikallisten nähtävyyksien päälistelyä ja yritän vähän shoppaillakin. Tänään oli palkkapäivä! (Täällä maksetaan palkka viikoittain käteisellä.)

Toivottavasti ensiviikko menee yhtä mukavissa merkeissä.

5.4.2011

Hengissä ollaan


Työharjoittelujakso on alkanut hirveän hyvin. Kaikki ovat minulle todella ystävällisiä. Täällä etelämpänä ei ole edes lunta enää ja persikkapuut kukkivat. Olen selvästi syntynyt liian pohjoiseen. Veri vetää etelään. Tuntuu, että tätä juuri tarvitsen: omaa aikaa ja säännöllistä ruumiillista työtä. Työpäivä alkaa klo 6:30, ja pääsen töistä klo 16. Muu aika menee nukkuessa, syödessä ja venytellessä. Niin, ja koneella. Tänään kävi vähän hassusti, kun polveni niksahti työmaalla. Varoin sitä loppupäivän, ja toivottavasti se on huomenna parempi. Nyt vielä iltavenyttelyt ja nukkumaan, että jaksan taas huomenna tehdä töitä.