2.5.2011

Huoh


Edellinen purkaus johtui monestakin asiasta. On ärsyttävää olla kipeä, etenkin kun se tarkoittaa sitä, että on täällä "turhaan". Olen täällä saadakseni työtunteja aikaiseksi, ja kipeänä pitää olla pois töistä. Olen yksinäinen, ja kun olen pois töistä, se korostuu. Eniten vitutti kuitenkin se, että tajusin olleeni väärässä netissä. Olisin niin mielelläni kaikkitietävä, joka pelastaa kaikki muut tietämättömyyden laaksosta. Todellisuus pääsi kuitenkin näpäyttämään, kun tajusin erehtyneeni. En vieläkään kestä virheitä niin hyvin haluaisin. Ei riitä, että myönnän olleeni väärässä ja korjaan asian kirjoittamaani. Lisäksi minun pitää ruoskia itseäni siitä, että kehtasinkin mennä mokailemaan. Tunnemyrsky saa minut käyttäytymään kuin keskenkasvuinen. Kun tämmöinen käytös vielä näyttää lapsellisuuteni kaikille, mikä on se osa minusta jonka haluaisin pysyvän kaikista tiiviimmin salassa, epäonnistumisen tunne vain korostuu.

Millonkohan sitä oppisi suhtautumaan mokiinsa kuin aikuinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)