5.12.2011

Juuretonna en voi lentää


Olen nyt kokenut syvää yksinäisyyttä. Minulla ei ole sitä vankkaa varmuutta, että käy mitä tahansa, kotiin (=vanhempien luo) voi aina mennä, ja tulee ymmärretyksi. Minulla ei ole vahvaa kokemusta siitä, että kuulun jonnekin, tai että olen osa jotain suurempaa, sukua. Tuntuu, että otan kaikki sukulaisten puolelta tulevat negatiiviset kommentit pahempina kuin ne ovatkaan, koska koen joka kerta uudelleen sen ulkopuolisuuden tunteen, joka on minulle niin hyvin tuttu.

Onneksi minulla sentään on jotain. Muistan, kuinka kivaa oli istua laiminlyöjän sylissä ja laulaa mukana, kun hän soitti pianolla lastenlauluja. Sitä varten halusin itsekin oppia soittamaan pianoa, että voisin joskus tehdä samaa omien lasteni kanssa. Tuo toive ei lapsena tullut ymmärretyksi, vaan minut pistettiin soittamaan viulua, koska minulla oli liian lyhyet sormet konserttipianistiksi. Kuitenkin nyt olen saanut paljon lohtua, kun olen kuunnellut lauluja, joita tuolta ajalta muistan. Lemppari oli tämä:

(Lounatuulen laulu)
Haluaisin oppia tuutulauluja, sillä en osaa kuin "Tuu tuu tupakkarulla":n, mikä on minusta aika surkeaa. Mikä oli se laulu, jossa lauletaan linnulle, ja toivotaan, ettei maailma ole sen häkki tms.?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)