29.12.2011

Ruudun ilot


Minä en selvästi tunnista leffagenrejä oikein. Ensinnäkin Mars hyökkää (1996) oli minusta huono b-luokan leffa. Kun minulle kerrottiin, että se on komedia, luulin ensin, että minua yritetään juksata. Tänään järkytyin, kun luin netistä, että Taran monta elämää on komediasarja. Miten sarja lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneen naisen taistelusta mielenterveytensä kanssa voi olla komedia? Ehkä minun huumorintajuni sitten vain on puutteellinen... En ole oikein saanut seurattua tuota sarjaa, koska en ikinä opi, milloin sarjat tulevat. Jos joku haluaa, että rupean seuraamaan sarjaa telkkarista silloin kun se tulee, minulle pitää antaa käteen lappu milloin jakso tulee, ja milloin se uusitaan, jos uusitaan. Nyt ulkomailla luulisi sarjojen seuraamisen olevan vielä vaikeampaa, mutta onneksi on netti-tv-palveluita, jotka toimivat myös maan rajojen ulkopuolella. Ihan kuin olisi tallentava digiboxi, mutta netissä. Ja voin katsoa telkkaria siellä, missä on tietokone ja nettiyhteys.

Huvittavaa on, että nykyään minä saan eniten iloa mainosten katsomisesta. Paikallisen televison ohjelmista ymmärrän ne kaikista parhaiten. Niissä yleensä voi päätellä sanat, joita ei tiedä. Ja Suomen telkkarista taas mainoksista voi seurata, mitä kotimaassa tapahtuu. Helpottaa koti-ikävää. Vaikka ei minun mitenkään ole itse Suomea maana ikävä. Pikemminkin ikävöin sitä, että siellä ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Kun ei ymmärrä maan kieltä, minulle ainakin tulee olo, etten kuulu joukkoon. Voisin periaatteessa asua missä vain, kunhan ei olisi tätä kielimuuria. Saisiko jostain semmoisen korvamadon kuin Linnunradan käsikirjassa liftareille? Semmoisen, joka kääntää kaiken, mitä kuulet?

Onko joku muu seurannut tuota Taran monta elämää? Miltä on vaikuttanut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)