11.12.2011

Työkalupakki


Jokaisella kuulemma pitäisi olla tunnetyökaluja, joita käyttää tarvittaessa. Minulla on joitakin. Tuli mieleen, että ne voisi ehkä jakaa, jos joku sitten innostuisi kertomaan omansa listan jatkoksi.

Ahdistus

Ahdistus on pohjimmiltaan möykky tunteita, jotka ovat syntyneet joskus, ja joita ei ole silloin osannut nimetä tai ei ole ehtinyt tai pystynyt nimeämään. Siitä pääsee eroon, kun nimeää kaikki siihen kuuluvat tunteet ja antaa niille luvan olla olemassa. Aluksi tämä prosessi meni hirveän hitaasti, mutta nykyään se menee jo paljon nopeammin. Pisin aika menee siihen, että tunnistan tilanteen ja muistan, mitä piti tehdä. Kun muistan, mitä tehdä, tunteiden tunnistus tulee jo automaationa. Alitajuntani heittää listan: vihaa, häpeää, kauhua, vihaa itseä kohtaan, itkua. Tunnen jokaista tunnetta hetken, tunnistan sieltä sen pienen lapsen ja sen tarpeet (yleensä tunteiden taustalla on pelko hylätyksi tulemisesta, tarve tulla hyväksytyksi ja/tai tarve tuntea olevansa turvassa). Sitten ahdistus vain katoaa. Jos tunteen järkeily ei auta, ahdistukseen on lääkkeitä. Muistan yhä, miten uskomattomalta tuntui ottaa yksi pilleri ja ahdistus katosi.

Halu vahingoittaa itseään

Teenkin päinvastoin. Kysyn itseltäni, mistä nautin, ja teen niin. Jalkakylpy on minulla tehokkain. Tulppa suihkukaapin pohjalle, niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja vähän kylmää vettä joukkoon ja sitten työnnän jalkani lämpimään veteen ja vaivun nirvanaan. :)

Halu mättää suklaata/muuta epäterveellistä

Mätän suklaata tai muuta epäterveellistä. Uskon, että jahka riippuvuutta ei enää tarvitse, se katoaa. On ihmeellistä, miten olen päässyt suklaalla elävästä, enimmäkseen nukkuvasta otuksesta ihmiseksi, joka unohtaa puolet suklaakonvehdeista kaappiin ja joka voi pistää suklaapaketin pois syötyään pari riviä. Tietty sekin vaikuttaa, miten nälkäinen olen. Eli kannattaa myös huolehtia säännöllisestä syömisestä, niin ei iske ihme himoja.

Viha

Tästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani. Etsin vihan perimmäisen syyn, tarpeen, joka jäi täyttymättä (yleensä ne samat vanhat, hyväksytyksi tulemisen tarve kaikista useimmin), ymmärrän sisäistä lastani ja hänen tarvettaan ja viha katoaa. Mikä ei toimi(*: Tyynyjen hakkaaminen, juokseminen, nyrkkeily. Pitkittynyt viha voi muuttua katkeruudeksi, mistä pääsee eroon samoin kuin vihastakin.

*) Edit 2014: Tyynyjen hakkaaminen, juokseminen ja nyrkkeily ovat auttaneet kehoon lukittuneen raivon ja puolustautumishalun purkamisessa. Jotenkin onnistuin tätä postausta kirjoittaessani unohtamaan tämän asian, kun olin niin innoissani tuon nykyhetken synnyttämän vihan käsittelyn oppimisesta. :)

Jännittyneisyys/nukahtamisvaikeudet

Tärinä auttaa. Samoin se, että kertoo miehelle, että nyt minua jännittää. Tilanteen rauhoittaminen ennakoivilla toimilla mahdollisimman pitkälle auttaa. Esim. yhdessä vaiheessa hain kirjastosta rentoutus-cd:n jota kuuntelimme joka ilta sänkyyn päästyämme. Aluksi kuuntelin cd:n loppuun asti, nousin ja menin koneelle. Sitä jatkui jonkin aikaa. Lopulta nukahdimme jo ensimmäisten "Pimpompom"-äänten kohdalla. Ehdollistuminen toimii. Venyttely auttaa. Lihasten venyttely lähettää aivoihin signaalin, että nyt voi rentoutua. Esim. jos olen melkein myöhästynyt junasta/lääkäristä, rupean venyttelemään heti kun voin, niin hermosto rauhoittuu. Samoin hirmuinen hikoilu lakkaa. Rentoutumisharjoitukset auttavat, jos ei ole rentoutus-cd:tä. Itse olen opetellut kolme erilaista. 1.: lämmin tunne leviää varpaista eteenpäin ruumiinosa kerrallaan, kunnes koko kehoni on lämmin ja rentoutunut. 2.: Kuvittelen kauniin maiseman, ja keskityn ajattelemaan tuota maisemaa. Tutkimusten mukaan tehokkaampaa kuin lampaiden laskeminen. 3.: Kuvittelen olevani tyhjä luola, jossa palaa valo. Keskityn ajattelemaan vain sitä valoa.

Hirmuinen ihastus, kun on varattu/kohde on kusipää

Toteutan kaikki fantasiani unissani, mutta hereillä hoen että pidän itseni kurissa. Joidenkin päivien jälkeen ihastus katoaa. Huomaan, että minulla ja miehellä rupeaa heti menemään huonommin, jos emme pariin päivään istu alas ja juttele siitä sun tästä. Jos miehen kanssa menee huonosti, ihastun helpommin. Minusta oli aika jännä huomata keväällä, että ihastuksen mukaan ei tosiaan tarvitse toimia, eikä siitä seuraa mitään ihmeellistä. Siihen asti jotenkin kuvittelin, että jos ihastuu, asiaan ei voi enää vaikuttaa. Ehkä hyvä huomio kaikille niille, jotka löytävät vain niitä huonoja miehiä?

Yleinen vitutus/huono päivä

Tärinä auttaa, jos päivällä tuli mokailtua tai jos oli jotain jännittävää. Se rentouttaa. Itsetyydytyskin auttaa. Päiväuniin katoaminen auttaa, jos on vain paljon aikaa. Minä joko mietin, miten ihana mies minulla on, tai sitten miten ihanan vauvan joskus saan.

Tunne, että on täysi paska

Pyydän miestä kertomaan minulle päinvastaista. Jos mies ei ole tavoitettavissa, pyydän kavereita kertomaan asian minulle. Jos en ole täysin aallonpohjalla, voin kertoa asian myös itse itselleni, ja ehkä jopa uskoa sen. Auttaa, jos voi perustella väitettään jotenkin. "En voi olla TÄYSI paska, koska..." Pitkällä tähtäimellä Rosénissa käynti auttaa tähän, koska siellä kosketus ei ole tuomitseva. Joskus teen jotain pientä muiden hyväksi, jotta pääsisin tästä tunteesta eroon. Annan katusoittajalle/kerjäläiselle lantin, annan kaupan kassalla jollekin sen puuttuvan 5 senttiä, vien tavaraa hyväntekeväisyyteen tms. Huonekasvien kanssa touhuaminen auttaa myös: "Tämäkään ei olisi hengissä ilman minua." Vihreässä ympäristössä, esim. metsässä kävely toimii, jos jaksan lähteä kävelylle. Liikunta, itsensä ylittäminen toimii joskus. Joskus auttaa kun syö kilon suklaata, vetää peiton korviin ja nukkuu seuraavaan viikkoon. jos tunteeseen liittyy vihaa, käyn pistämässä muutaman sata vihulaista palasiksi tietokonepelissä, ja taas on kivaa.

Tunne, että olen läpeensä paha

Jännä huomio: Olen nyt pelannut Overlord-pelisarjaa. Pelin ideana on tulla pahaksi valtiaaksi. Pelatessa voi itse päättää, kuinka pahaksi. Huomasin, että minusta ei ole mukavaa sytyttää ihmisiä tuleen tai uhrata alaisiani saadakseni parempia esineitä. Jos voin valita armollisen ja pahan välillä, valitsen armollisen vaikka tietäisin että siitä ei seuraa minulle mitään hyvää. En siis ole täysin paha.

Paniikki

Paikkaan kiinnittyminen auttaa. Jos en itse pysty kertomaan sitä itselleni, pyydän jotakuta toista kertomaan minulle, kuka olen, missä ja milloin.

Kauhu

Tärinä on tässä ihan ykkönen. Esimerkiksi viime yönä iski kahden aikaan yöllä hirveä kauhu päälle, ja se laukesi tärisemällä melko nopeasti. Paljon parempi vaihtoehto kuin rauhoittavien napsiminen, varsinkin kun rauhottavat lääkkeeni ovat menneet vanhoiksi.

Tunne, että elämä on turhaa ja kannattaisi vain kuolla pois

Teen jotain kivaa, kuten käyn miehen kanssa leffassa, syömässä ja shoppailemassa.

Kertokaa omia keinojanne! Mikään keino ei ole liian tyhmä tai omituinen, jos se toimii. ;)
_________________________________________________________________

Edit: 

Muistin heti lisää, kun olin postauksen tehnyt:

Paniikkikohtaus: Hengitän sisään nenän kautta, ulos suun kautta. Veren happitaso laskee, mikä saa hermoston rauhoittumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)