27.2.2012

Ihmeitä tapahtuu


Eilinen tärinä selvästi teki jotain. Rosén-terapeutti sanoi minulle aikoinaan, että kasvoissani on paljon lukkoja. En itse tajunnut asiaa, ennen kuin nyt vasemman poskeni ja leukani lihakset aukesivat. Hymyni on nyt varmaan monta senttiä leveämpi ja nyt myös silmäni hymyilevät. Hui. Ja minulla on hymykuoppa. Muistan aikoinaan ihmetelleeni sitä peilin edessä, ja harmitelleeni, kun luokkakaverillani niitä oli kaksi. Olin silloin ekalla? Tokalla? Olin jo ehtinyt unohtaa. Ehkä niitä löytyy vielä toinen, jos oikea puoli kasvoistani joskus "sulaa". Vaikka eihän niitä kaikilla kahta ole. Hammaslääkärinikin on varmaan iloinen edistymisestäni. He kaikki ovat aina ihmetelleet, enkö saa suutani enemmän auki. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)