21.2.2012

Olen kuollut


Kylläpä näitä palasia nyt löytyy. Kauppareissulla kävi ilmi, että olen kuollut. Tai siis että osa minusta uskoo niin. Tämä osa on myös hyvin pieni. Se sisältää tiedon, että minua on kuristettu, ja että olen menettänyt tajuntani. Se ei tiedä, kuka minua on kuristanut, eikä muista, että olisin palannut tajuihini. Se taitaa kuulua samaan tapahtumaketjuun Tupun, Hupun ja Lupun kanssa. Vähäisillä tiedoillaan se on päätellyt, että olen kuollut. Koska olen kuollut, minulla ei voi olla jano, nälkä, kylmä, kuuma, vessahätä, tms. Olen ilmeisesti käyttänyt tuota osaa silloin, kun minun on tarvinnut sivuuttaa kuolevaisen tarpeeni. Kun on uskonut alitajuisesti olevansa kuollut, on voinut olla juomatta tai syömättä aivan liian pitkään. Kivun on voinut sivuuttaa, kehostaan ei ole tarvinnut pitää huolta. Nämä ovat olleet hyödyllisiä taitoja lapsuudessani, jolloin juotavan pyytäminen väärällä hetkellä saattoi johtaa pahoinpitelyyn ja kipua piti vain kestää, koska poiskaan ei päässyt. Nykyään nuo haittaavat minua, kun laiminlyön kehoani.

Pitää ottaa käyttöön Vainottu mieli -kirjassa suositellut kokoukset persoonani osien kanssa. Harjoitukseen kuuluu, että kaksi kertaa päivässä aina samaan aikaan varaa itselleen aikaa, jolloin pystyy vajoamaan ajatuksiinsa. Pään sisälle rakennetaan kokoushuone, jossa kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Joskus tähän tarvitaan terapeutin apua. Sitten sinne kutsutaan kaikki ne persoonallisuuden osat, jotka kokevat olevansa valmiita puhumaan traumaattisista tapahtumista. Muut osat jätetään äänieristetyn oven taakse, jotta ne eivät kuulisi, mitä kokouksessa puhutaan. Tämän jälkeen vertaillaan kokemuksia kaikkien kokoukseen tulleiden kesken, pohditaan jotain esiin noussutta ongelmaa tai vain kuunnellaan, mitä ne haluavat kertoa. Kaikkien kokoukseen tulleiden osien tulisi sitoutua siihen, etteivät ne "vuoda" kokouksessa puhuttuja asioita niille osille, jotka halusivat vielä jäädä oven taakse. Jos ne kuulevat enemmän kuin kestävät, voi seurata niin paha romahdus, että kaikki joutuvat hakeutumaan päivystyksen kautta sairaalaan.

(Mielenkiintoista puhua itsestään monikossa)

Minulle parhaat hetket kokoustaa taitavat olla aamu, jolloin mies on jo lähtenyt töihin ja olen yksin kotona, ja iltapäivä, jolloin mies ei vielä ole palannut töistä, mutta viikonloput ovat eri juttu. Ja miten irrottautua kokouksesta tuossa välissä, kun olen kuitenkin kotona koko päivän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)