14.3.2012

Minussa asuu pahuus


Ensinnäkin ilmoitan leikkineeni osaavani html:ää. Vaihdoin vähän blogin ulkonäköasetuksia. Huutakaa hep, jos jollakin selaimella näyttää ihan oudolta. Jos joku oikeasti nettisivuja pykäävä joskus päätyy tarkastelemaan tämän sivun koodia, saa varmaan elämänsä naurut tai sitten tupla-facepalmikaan ei riitä... ;) Olen minä joskus ollut ihan opettelemassakin html:ää, ala-asteella kaksi tuntia.

Nyt on varattu 4 kertaa terapiaa, mikä tarkoittaa sitä, että asun seuraavan kuukauden kavereitten nurkissa Suomessa. Tänään jokin osa minusta romahti ihan vain helpotuksesta, kun se kuuli, että varasin aikoja. Ei tarvitse enää esittää kovaa. Ehkä se sitten oli hyvä päätös palata, ainakin joksikin aikaa, vaikka osa minusta on sitä mieltä, että olen petturi. En ostanut paluulippua ollenkaan, katsotaan ensin, miten terapia lähtee sujumaan. Huomenna pitäisi varata sitten Rosenit ja akupunktiot. Jos saataisiin vihdoin tuo kaulani oikea puoli ja oikea hartiani auki.

Mistäs muusta piti kirjoittaa... Ajatus pakenee minua. Jossakin oli edistystä...

Tuo edellisen postauksen minäkuva on piirretty uudella piirtolevyllä, jonka mies osti minulle. Hirveästi harjoittelua tarvitaan vielä. Ei ihan suju yhtä hyvin (tai huonosti) kuin lyijykynillä tai hiilellä, jotka ovat olleet ne lempivälineeni tähän asti, mitä piirtämiseen tulee. (En ole kyllä piirtänyt pitkään aikaan, viimeksi terpalle tällöin.) Kuvasta näkyy kehoni jakautuminen paremmin voivaan oikeaan puoliskoon ja huonosti voivaan vasempaan puoliskoon. Piirsin itseni siis peilikuvana, koska silloin puolia oli helpompi ajatella piirtäessään. Vasen puoleni haluaa korostaa erilaisuutta, siksi minulla on nykyään epäsymmetrinen kampaus: toinen puoli on toista lyhyemmäksi leikattu, vaikka ero ei niin suuri olekaan (vielä) kuin mitä piirroksessa. Oikea käteni on nyrkissä, siellä on jotain tärkeää. Oikea jalkani haluaa peittää "häveliäät" osat, joten se on kääntynyt sisään päin. Vasen jalka puuttuu kokonaan, samoin osa sisäelimistä ja suurin osa vasemmasta kädestäni. Vasen puoleni, jota hallitsee joku muu persoonallisuuden osa kuin minä, haluaa hankkia korvakorun, jollaisen se piirsi korvaansa. Mistäköhän saisi vain yhden Kalevalakorun Kuutar-korvakorun, pientä kokoa ja pronssisena? Eivät taida kaupassa myydä noita kuin pareittain. Olen nyt päättänyt pitää erityisesti pronssista ja meripihkasta, mitä tulee korviksiin, ja päättänyt ruveta keräilemään niitä. Pronssi ei vain näytä olevan kovin yleinen korvismateriaali, mistäköhän syystä? Tietääkö joku? Sipe haluaa tietää.

Ai niin! Nyt muistin. Löysin itsestäni tunteen, jonka yksi lapsiosistani nimesi PAHUUDEKSI. Kerroin, ettei se ole tunne, minkä jälkeen jokin toinen osa tunnisti tunteen syväksi vihaksi. Se muodosti hirveän syvän juovan sisälläni. Tuossa suossa oli kiinni itkevä lapsi, jo vähän vanhempi, yli 10-vuotias. Nostin sen suosta ja lohdutin sitä. Sitten menimme joukolla tutkimaan, miten syvä juopa oli. Se johti suureen onkaloon, jossa oli helvetti irti. Jotkut osat minusta ruoskivat toisia osia. Käskin niitä lopettamaan. Ne kysyivät, miksi niin pitäisi tehdä. Kerroin, että mielensärkijä on ihan toisessa maassa kuin me, me olemme nyt turvassa. Silloin vieressäni seissyt toinen osani huusi "Mielensärkijä on kuollut!" "Oikeasti?" kysyi yksi kiduttajista. "Oikeasti," vastasi tuo osa. Yritin sanoa vastaan, mutta osa vakuutti minulle, että tällä viestillä on toivottu vaikutus. Helvetissä riemu repesi, kaikki pakkasivat kamansa ja lähtivät onkalosta. Ne kiipesivät ulos juovasta ja juoksivat mieleni taloa ympäröiville kukkakedoille juhlimaan. Ne kaikki kiljuivat innoissaan "mielensärkijä on kuollut!" yhä uudestaan ja uudestaan. Seurasimme niitä. Tunsin ihmetystä. Onkalo katosi, mutta juopa jäi. Vieläkään en tunne mitään.

Tunteen nimeäminen pahuudeksi on kyllä jo aika rajua tunteiden arvottamista. Ja kaiken lisäksi tuo nimeäminen tapahtui ajatusta nopeammin. Se on siis hyvin automatisoitunut. Tätä "pahuutta" olen vuosia kantanut sisälläni. Ehkä voisin vihdoin luopua siitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)