1.3.2012

Remontti käynnissä


Olen niin väsynyt. Olen nyt monta päivää käynyt päänsisäisiä rauhanneuvotteluja. Paljon on saatu aikaankin, mutta vieläkään ei saa levätä. Olen luopunut nyt kaikista muista tavoitteista toistaiseksi. Ensin pitää saada päähän rauha, sitten vasta yritetään opiskella, tehdä ruokaa tai käydä lenkillä. Vain perusjutut hoidetaan: Unta, vessassa käynnit, juotavaa, lämmönsäätely, sokeria pitämään verensokeri koholla. Elän taas suklaalla ja vedellä, mutta toivotaan, että tilanne on tilapäinen.

Minulla on nyt vihdoin semmoinen olo, että minä asun vasemmassa kädessäni. Se osa, joka sinne muutti, valittaa kyllä koko ajan, että sitä pelottaa olla siellä: Kädessäni on pimeää, kylmää ja kolkkoa. Mielikuva: linnan rauniot, ukkosmyrsky, ei kattoa, paljon hometta ja levää. Yritän vakuuttaa sille, että tilanne muuttuu, jahka vain prosessi etenee.

Empatiakykyäni on yritetty elvyttää. Se on muuten mädäntynyt luuranko, mutta sen jalat on säilötty kristallin sisään, ja ne ovat ihan normaalit, jopa kauniit. Sillä on jopa punaiset korkokengät. Aina, kun yritän saada sitä taas henkiin, päässäni alkaa soimaan biisi Ice Age 2 -leffasta. Se, missä korppikotkat laulavat "Food, glorius food" (jaha, se on näemmä biisin nimikin: Food, Glorius Food. Hyvä tietää.) Mielelläni on kieroutunut huumorintaju.

Mies tuossa vieressä huomauttaa, että lupasin mennä nukkumaan jo ajat sitten. Palaillaan taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)