24.4.2012

...Jatkuu


No niin, vihdoin. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua seuraavaa. Joku, jonka nimeä en tiedä, oli pinnalla pari päivää, ja sillä oli himo syödä lihaa. Mutta ei punaista lihaa. Altaïr ja moni muu menee paniikkiin, jos edes ajattelen punaisen lihan syömistä. Söin sitten kanaa yhtenä päivänä.  Nyt pinnalla on Ezio, joka on näemmä terveysfriikki. Ruokaostokset ovat enimmäkseen hedelmiä ja vihanneksia, mutta myös pakastepitsoja. Jännä, miten osieni mieltymykset vaihtelevat.

Olen nyt samassa kaupungissa, missä mielensärkijä asuu. Huomasin lenkillä, että heti kun jotkut osani tajusivat minun juoksevan kohti mielensärkijän taloa, ne menivät paniikkiin. Ei auttanut, kun kerroin että minun ja talon välissä on niin monta kilometriä, että en millään jaksa juosta sinne. Oli pakko kääntyä takaisin ja lähteä juoksemaan toiseen suuntaan. Takaisin tullessani osat eivät menneet paniikkiin, kun ajattelin koko ajan vahvasti sitä, että käännyn tuossa ja tuossa kohtaa kohti majapaikkaani, enkä jatka sille tielle, missä aiemmin menin paniikkiin.

Altaïrista on hirveästi hyötyä ryhdilleni. Jos juoksulenkillä rupeaa sattumaan selkään, pyydän hänet hetkeksi puikkoihin ja selkäni menee sen luonnolliseen asentoon. Tänään lenkillä tapahtui ihmeitä. Käteni lakkasivat vain heilumasta mukana ja niiden lihakset aktivoituivat. Huomasin, että juoksin heti paljon nopeammin. Jännää.

Viimeksi oli puhe eroottisista tarinoista netissä, ja siitä irtosi hirveästi keskustelua. Tarinoiden lukeminen sai mielikuvitukseni laukkaamaan, ja Altaïr ja Malik näyttelivät ja selostivat minulle kaksi tarinaa, jotka jopa laitoin yhdelle foorumille muiden luettavaksi, vaikka ne ovatkin siellä siitä kesyimmästä päästä. Nyt kun nuo kaksi tarinaa on kirjoitettu ja julkaistu nimimerkillä (ei, en laita tänne linkkiä, turha pyytää), kaksi asiaa taistelee. Ensinnäkin olen nyt aivan kyllästynyt kirjoittamaan lisää ainakin toistaiseksi. (Malik) Toisekseen olen kovasti sitä mieltä, että molemmat tarinat ovat hirveän huonoja. (Nti Nirppanokka) Siitä huolimatta, vaikka niistä on tullut positiivista palautetta. Ei siis kannata kirjoittaa lisää, koska vain nolaan itseni. Olisi mielenkiintoista tietää, miten voin nolata itseni, kun kukaan ei edes tiedä, kuka olen. En tiedä edes, ketkä tarinoita lukevat.

Tämä seikkailu eroottisten tekstien maailmassa on poikinut paljon. Lantioni lihakset ovat avautuneet kauheata vauhtia. Jostain syystä huomaan aina jonkin kohdan aukeavan pelkästään siitä ilosta, että luen jonkun eroottisen tarinan. Lisäksi sivupersoonani näemmä ravaavat ympäri lantiotani (ainakin Altaïr, Ezio ja Malik) ja aukovat paikkoja. Ihan tervetullutta, tämä. Toisekseen olen oppinut nauttivani ajatuksista, että joku satuttaisi minua seksin aikana. Olen antanut ajatuksille luvan olla olemassa ja nyt leikittelen ajatuksella että kirjoittaisin vielä jonkun tarinan jossa olisi S/M-vivahteita. Tämä on saanut jotkut osat iloitsemaan, koska nyt ne kokevat tulevansa hyväksytyiksi.

Eroottisen tekstin lukeminen on minusta parempaa kuin pornon katsominen. Oma mielikuvitus säätelee siinä sen, mitä näkee. Hahmot voi kuvitella haluamikseen (tekstin rajoissa) jne. Ja siinä, missä kuva hyppää silmille, tekstistä voi ensin katsoa kuvauksen ja mahdolliset varoitukset ennen kuin alkaa edes lukea. Hyppään järjestään yli kaikki, missä osallistujien suostumus on epävarma tai missä tapahtuu raiskaus. Tiedän, etten kestäisi lukea sellaisia, joten jätän ne lukematta.

Ennen tätä vaihettani en tiennyt, että netti tulvii pornoa, jota naiset tekevät naisille. Seksi ja seksuaalisuus on minun maailmassani miesten käsissä. Se, että niin paljon piirrustuksia ja tekstejä syntyy naisten käsissä on minusta voimaannuttava ajatus. Ehkä siksi aloin itsekin kirjoittaa. Muiden tekstien lukeminen on myös silmiä avaavaa. Luin yhden tekstin, jossa kuvattiin sadomasokistista seksileikkiä. Ymmärsin sitä kautta, että sadomasokismissa ei ole ideana se, että saa tuottaa toiselle kipua, vaan luottamus. Alistuja luottaa siihen, että toinen lopettaa ajoissa ja pysyy sovituissa säännöissä. Alistajalle on suuri luottamuksen osoitus, että joku antautuu juuri hänen alistettavakseen. Valittu turvasana on ehdoton: Kumpikin voi milloin tahansa ilmoittaa, että leikki loppui siihen. Tämä on suuri ero raiskaukseen. Siinä uhri on täysin raiskaajan armoilla. Hän ei tiedä, lopettaako toinen ollenkaan, ja jos lopettaa, missä tilanteessa. Uhri ei tiedä, haluaako raiskaaja vain raiskata vai myös tappaa. Uhri ei voi vaikuttaa siihen, milloin kipu loppuu eikä sopia etukäteen pelisäännöistä.

On myös suuri ero fantasian ja todellisuuden välillä. Monella on fantasioita, joiden ajatteleminen saa heidät jopa laukeamaan, mutta he eivät silti koskaan haluaisi toteuttaa niitä. Lapsen mieli ei ole niin kehittynyt, että se osaisi erottaa toden sadusta. Siksi lapset uskovat joulupukkiin, mutta aikuiset eivät. Tämän ajatuksen kautta olen voinut antaa itselleni luvan ajatella mitä haluan ja kiihottua vapaasti kaikesta, mitä mielikuvitukseni päähäni heittää. Se ei satuta ketään tai mitään, mitä minä päässäni teen. Näemmä osilleni riittää se, että kirjoitan nuo fantasiat ylös. Minun ei tarvitse ruveta toteuttamaan niitä sen enempää. Ja tekstien tallentaminen nettiin on myös paljon vaarattomampaa kuin niiden säilöminen paperilla. Vaikka joku sen tekstin netistä löytäisikin, todennäköisesti hän ei osaa yhdistää sitä minuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)