5.4.2012

Pyykkipäivä


Huoh. Pesin koneellisen pyykkiä. Otin ne koneesta, kaadoin päälle puoli purkillista nestemäistä pyykinpesuainetta. Ei kun kone pyörimään uudelleen. Tämä kuvaa hyvin tätä hetkeä. Mikään ei oikein suju. Pystyn keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja siihenkin huonosti.

Pääsiäinen. Mummo houkuttelee kylään. Mikäs siinä. Kaikki paikat ovat kiinni, joten voisin hyvin lähteä sinne ilmaisen ruuan äärelle. Olen nyt syönyt enimmäkseen ulkona, kun ei vaan jaksa.

Hierojalla käyminen kannatti. En ole ikinä (muistaakseni) ollut näin notkea. Ehkä joskus lapsena viimeksi. Jalkojen lukot alkavat aueta. Tänään menen uudelleen, mikä on todella hyvä, sillä tein tiistaina 4 tuntia lumitöitä, ja nyt joka paikkaa särkee.

Aamupalaksi karkkia ja sipsiä. Minulla on edes terveellinen ruokarytmi: syön aamupalaa.

Sain itselleni vuokrakämpän kuukaudeksi, se vain on umpihomeessa. Kavereiden nurkissa asuminen alkoi rasittamaan, joten pistin hakemuksen opiskelijakämppään. En ole koskaan ennen saanut niin voimakasta reaktiota siitä, että käyn jossain huoneessa: jalat turposivat, kädet turposivat, hermosärky iski. Enkä ikinä ennen ole reagoinut homeelle. Kerta se on ensimmäinenkin. Täytyy olla tujut homeet, kun tämmöinen normitallaajakin oireilee. Sain kämpän vaihdettua toiseen, mutta en ole vielä uskaltanut mennä sinne kokeilemaan, saanko samat oireet kuin tuossa toisessa. Menee varmaan huomiseen, ennen kuin ehdin. Mikä tarkoittaa sitä, että asian hoitaminen menee pääsiäisen yli. Huoh. Ota nyt tästäkin sitten stressiä, ettei vaan keho rentoutuisi.

Terapiassa on käyty, mikä on nyt ilmeisesti saanut aikaan jonkunlaisen luottamuksen minua kohtaan osieni kesken. Minua ei tarvitse syrjäyttää (toistaiseksi), kun näemmä osaan sittenkin hoitaa asioitamme. Edes jotenkin. Tuo pesuaine-episodi järkytti taas luottamusta, mutta oikeasti syy on sen osan, joka silloin vei huomioni. Nyt se itkee paniikissa ja muut mulkoilevat sitä vihaisesti. Se halusi kertoa minulle, että mielensärkijä tappoi meidän kissan. Ei siis mitään lemmikkikissaa, "kissan" (mirrin, engl. pussy). Kissaa ei kuulemma voi enää korjata, verta on kaikkialla. En saanut kerrottua sille, etten ole fyysisesti rikki, ennen kuin se jo juoksi pois vihaisena ja pettyneenä. Alavatsassani näemmä asuu ruskea irvikissa, jolla on valkoiset raidat. Se vaikutti ihan tyytyväiseltä, mutta irvikissoja on vaikea lukea. Mikä nyt huolestuttaa minua, on osan ikä. Se näyttäytyi minulle vaaleassa mekossa, hoikkana kuin mikä, kukkahattu päässä. Ja se on jo teini-ikäinen.

Huoh. Pyykit kutsuvat taas. Katsotaan, ovatko ne vieläkin ihan pesuaineessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)