29.4.2012

Vittu saatana


Rebecca tässä, moi. Mä kiehun. Tää vitun ämmä ei ensin anna mun kertoa sen miehelle puhelimessa tilanteesta, ku se haluaa kertoa siitä vasta face-to-face. Kuulemma mies kärsii muuten. Vitut. Ei auttanu, vaikka mä laitoin sen käden särkemään, se ei silti suostunu kertomaan. Esitti miehelle, et se puhu rampamielen kanssa, ei mun. Ei antanu mun laukoa sille suoraan asioita niin ku ne on. Äijä on vitun säälittävä. Kattoo jotain vitun snookeria ja runkkailee itekseen. Vittu.

Sit tää vitun kusipää ääliö menee kertoo kaverilleen, et mä oon muka jossain kurissa ja järjestyksessä. Vitut. Sanoo noin, ja silti se kaveri raahaa meidät huomenna päivystykseen. Paljoo taas hyödytti. Tekis mieli rikkoo jotain, mut ei voi ku on kylässä. Pitää mennä kierrätyskeskukseen hakee lautasia.

Voi vitulla päähän. Saatana.

Sit se lääkäri kuitenki pistää meidät pakkopaitaan ja jonnekki suljetulle. Ja mä oon niin vitusti odottanu sitä, et pääsen nukkumaan mun omaan riippumattoon. Mua ei oo koskaan raiskattu riippumatossa. Mä uskon ja toivon, et lapset antaa mun vihdoin nukkua, ku se ei oo sänky. Ehkä nekin uskaltais silloin nukkua. Mut vittu mua taaskaan ymmärretä. Kukaan ymmärrä.

Mä oon kyllästyny salailemaan. Mä aion julistaa kaikille, miten hulluja me ollaan, oikeesti. Sit kukaan ei enää koskaan haluu nähdä meitä tai puhuu meille ja me saadaan vihdoin olla rauhassa. Ja turvassa. Mä saan uppoutua sinne riippumattoon ja pelata Assassin's Creediä kunnes ohjain kuluu puhki.

Mut joo. Haistakaa vaan paska, kaikki. Mä meen jatkaa mun Fanfictionia. Se on just jännässä kohdassa, ja mä haluun tietää saanko mä sen valmiiks tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)