13.5.2012

Itq parq vonq


Miksi helvetissä minä vollotan nykyään jatkuvasti onnesta? Itkin, kun tajusin, ettei huoneessani ole MITÄÄN pelottavaa. Täällä ei ole miehiä, ei sänkyä, ei sohvaa, ei hirveitä tavaravuoria. Tänne ei pääse yksikään mies, ei edes mieheni, ilman että avaan heille oven. Tänään itkin lenkillä, kun oli niin kivaa. Itkin kaupassa, kun sain ostaa juustoa. Itkin, kun minulla on niin ihanat lenkkarit.

Minulla on nykyään melkein aina kuulokkeet korvilla. Piti potkaista tuoli pois alta ja vetää täysillä biisin mukana alusta loppuun. Onneksi kuulokkeissani riittää piuhaa useita metrejä, niin voi soitattaa musaa lujaa ja tanssia ilman että naapurit häiriintyvät. Biiisin loputtua aloin itkeä onnesta, taas. Minä saan soittaa juuri sitä musaa, mitä haluan ja vielä tanssiakin! On se elämä ihanaa.

Eikö mun aivot kestä sitä, että oon ilonen, vai onko se jotain niin ihmeellistä, että heti tulvii yli? Mitä hittoa? Ja ennen kuin joku kysyy: Ei, en ole raskaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)