5.5.2012

Mies tuli kylään


Ihana mieheni saapui kantaen lahjoja. Nyt minulla on mm. erikseen pöytä syömiseen ja dataamiseen. Ja useammat kuin yhdet kengät. Kerroin hänelle meistä, ja hän otti sen yllättävän hyvin. Kai tuo on jo tähän mennessä oppinut, että hullun vaimon meni ottamaan. :D

Miehelle kävi esittäytymässä Rebecca, joka osoitti raivoa heittelemällä paperitolloa ympäriinsä. Se oli vihainen, kun me kerroimme miehelle meistä, eikä hän suuttunut. Liisa, joka on nyt hyväksynyt nimensä, kävi näyttämässä nalleaan, ja mieheni kiltisti ihaili näkymätöntä nallea.

Sitten käytiin hakemassa minulle vähän kaikkea ympäri kaupunkia. Illalla käytiin vielä ravintolassa ja hauskaa oli. Esittäytymisen jälkeen muut osani olivat aika hiljaa, mitä nyt joku kertoi minulle vitsin kun kuuli sanan "sukelluspuku". Valitettavasti osieni vitsit ovat usein välähdyksenomaisia mielikuvia, jotka saavat minut purskahtamaan nauruun. Selitä nyt sellaista sitten.

Tänään kyllä kävi ikäviäkin asioita. Pyysin miestäni hakemaan laiminlyöjän luota viherkasvini, jotka ovat olleet siellä hoidossa. No, hän kävi, ja oli näemmä tyhjentänyt koko paikan kasveista. Siellä oli kolme miestä lyönyt viisaita päitään yhteen ja päätelleet, mitkä voisivat olla minun, mitkä laiminlyöjän kasveja (kännykät eivät ilmeisesti toimineet...). Hän sitten suuttui, kun kerroin, että puolet kasveista oli liikaa. Hän alkoi valittamaan, että minun olisi pitänyt tulla mukaan. Pysyin mielestäni ihan rauhallisena, kunnes aloin selvittää yhtä kasvia irti amppelistaan, johon se oli kuljetuksen aikana kietoutunut.  Hirveä vatsakipu sai minut taittumaan kaksinkerroin, ja olisin sukeltanut, jos en olisi saanut miestä maadottamaan itseäni. Minusta tuli hetkeksi tärisevä, uliseva sotku lattialle. Toivuttuani totesin, että ei minun tätä lähemmäs tarvitse sitä miestä mennä, ennen kuin romahdan. Kohtauksen aiheutti ilmeisesti lapsiosa, joka asuu vatsassani. Se meni täysin paniikkiin, kun sen turvalliseksi kokema mies vaati siltä mahdottomia. Sen perusturvallisuudentunne katosi kokonaan, joten se järjesti kohtauksen.

Toinen ongelma seurasi siitä, että miehelläni oli tiettyjä odotuksia, kun emme olleet nähneet kahteen kuukauteen. Lapsiosat nousivat takajaloilleen, Rebecan mielestä mies oli yököttävä, mutta velvollisuudentunne sai lopulta voitettua nämä kaksi. Kyllähän minullakin oli "paineita", mutta ne osat jäivät aika tehokkaasti alakynteen, kunnes velvollisuuteen vedottiin. Sain nyt kerrottua miehelle kahdesta asiasta, joista olen huomannut tykkääväni, ja seksin laatu parani heti. On se vaikeeta...

Joo, mutta nyt nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)