23.5.2012

Paskempi juttu

Nyt minä oikeasti varoitan teitä. Ei tarvitse olla edes herkempi ihminen, että tämä postaus järkyttää. Tämä on jo sairasta. Tämän postauksen muistot saivat terpankin vihertymään. Jos ei halua lukea ulosteista, jätä tämä lukematta. Jos tiedät, että järkyttyminen voi tehdä pahaa mielenterveydellesi, jätä lukeminen tähän.

Selvä? Ok. Kerrotaan.

Tänään Muumi vihdoin pääsi kertomaan terpalle, mitä se muisti.

Muisto #1

Olen alle 4 v. Mielensärkijä oli sitonut käteni selkäni taakse. Olin polvillani hänen edessään. Hän oli löytänyt jostain kuivan koirankakkakikkareen. Hän asetti sen lattialle eteeni ja käski poimia sen ylös.

"Miten?"

Hän virnisti. "Kyllä sinä keksit."

Nielaisin pidättääkseni yökkäyksen. Tiesin jo, että mielensärkijä ei pidä siitä, jos oksennan. Tuijotin kikkaretta. Vedin henkeä. OK, minä pystyn tähän. Kumarruin ottakseni sen suuhuni. Pysähdyin estääkseni uuden yökkäyksen. Jotenkin onnistuin poimimaan sen hampaitteni väliin. Yritin koskea siihen mahdollisimman vähän. Katsoin mielensärkijää: Mitä nyt? Sitten sylkeni osui siihen kirottuu kapineeseen hampaitteni välissä ja maku levisi suuhuni. En voinut enää mitään. Oksensin. Mielensärkijä löi minua kasvoihin ja kaaduin maahan. Hampaani pureutuivat kakkaan. Oksennus lensi suustani ja mielensärkijä alkoi potkia minua vatsaan. Yritin kääntyä sikiöasentoon jalkojeni päälle suojellakseni itseäni. Lopulta vatsani oli tyhjä ja potkiminen loppui. Mielensärkijä huusi minulel tekemästäni sotkusta ja raahasi minut hiuksista huoneeseeni. Hän lukitsi oven. Itkin ja hakkasin ovea. Halusin vettä, halusin pestä suuni. Lopulta syljeskelin lattialle niin kauan kuin sylkeä riitti saadakseni maun huuhdottua pois. Lopulta laiminlyöjä tuli kotiin. Hän avasi oven ja suuttui, kun näki minun sylkeneen. Aloin itkeä ja pyrin hänen syliinsä. Silloin hän kai näki oksennuksen, sillä hänen vihansa muuttui huoleksi. Hän vei minut pesulle.

Muisto #2:

Olin kiroillut mielensärkijälle. Hän päätti kostaa sen minulle. Hän otti kulhon ja meni vessaan. Hetken päästä hän palasi. Kulhossa oli kakkaa. Hän pisti kulhon ruokapöydälle minun paikalleni ja antoi minulle lusikan.

"Syö."

Katsoin lusikkaa, katsoin kulhoa. Tärisin.

"Sinä selvästi pidät siitä, että sinulla on paskaa suussa. Syö."

Istuin alas ja söin. Se teki tiukkaa, mutta söin. Kaiken. Tällä kertaa mielensärkijä antoi minun mennä vessaan tämän jälkeen. Oksensin ja pesin sitten suutani kunnes veri valui. Myöhemmin laiminlyöjä huusi mielensärkijälle, ettei minun saa antaa pestä hampaitani ilman valvontaa. Nyt ikeneni olivat ihan verillä.

Että semmoista tänään. Nyt tiedän, miksen voi syödä mämmiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)