9.5.2012

Saneltu teksti: Kohtaaminen penkillä

 Altaïr istui penkillä. Hän oli vaipunut ajatuksiinsa. Pikkutytön kiljunta havahdutti hänet.

- Alty, Alty-setä! Katso!

- Oho! Onpa sinulla hieno nalle!

- On! Eikös olekin? Nalle haluaa pusun.

- *pussaa nallea* Onko sinulla jotain asiaa meille kaikille?

- (hämillään, tutkii nalleaan) O-on?

- *taputtaa polveaan kutsuvasti* Haluatko kertoa siitä meille?

- *pudistaa päätään* E-en. *juoksee pois *

Nuori nainen ilmestyy paikalle.

- Minähän sanoin, ettei noin kannata tehdä. Sinä tiedät, mitä tuolle pikkutytölle tehtiin, kun hän kiipesi syliin.

- *huokaa* Tiedetään, tiedetään.

Oraakkeli istuu hänen viereensä.

- Sinä tiedät myös, mitä hän haluaa sanoa.

- Tiedän.

- Mutta et halua kuulla sitä. Kuten ei kukaan muukaan meistä.

- Tiedän. * kääntyy katsomaan oraakkelia * Et edes sinä.

- En edes minä.

Molemmat istuvat hetken hiljaa. Lopulta Oraakkeli puhuu.

- Tiedäthän, että kirjuri kirjoittaa tämän ylös?

- Tiedän. Mutta eikö se ole nykyään hänen tehtävänsä?

- On. Mutta minusta oli mukavampaa, kun hänen tehtävänsä oli vain tarkkailla ja muistaa. Vaikka hän sitten ulkoistikin muistot arkistoihin.

- * Huokaisee * Meidän pitäisi saada arkistot käytyä läpi. Muuten rintalihaksia ei saada auki. * hieroo ohimoitaan *

- Mies padolla vastustaa.

- Tiedän. Onko sinulla tietoa, mitä hän haluaa?

- Ei. Hän ei puhu kenellekään.

Mies padolla puuttuu keskusteluun:

- Kyllä minä puhuisin, mutta te ette kuuntele. Minä kertoisin, mutta te ette halua kuulla. Itkemisestä seuraa raiskaus, itkemisestä seuraa rajua tukistamista, itkemisestä seuraa tappo. Siksi ei saa itkeä.

Altaïr näyttää hyvin väsyneeltä ja surulliselta, kun hän katsoo miestä.

- Etkö sinä voisi vihdoin uskoa, että ne ajat ovat ohi? Että se on ohi?

- Emmekö me muka saaneet paniikkikohtausta vain pari päivää sitten? Et voi väittää minulle, että se on ohi niin kauan, kun niin käy.

- Mutta se paniikkikohtaus tapahtui turvallisessa tilanteessa. Siinä olisi voinut itkeä.

- Huoneessa oli mies. Se ei voinut olla turvallinen tilanne. End of discussion. * Poistuu *

Oraakkeli huokaisee.

- Joskus tämä vain tuntuu toivottomalta.

- Miksi sinä et sitten luovuta? Altaïr kysyy.

- Koska minä näen valintojen taakse. Minä ymmärrän niitä.

- * nyökyttelee * Kunpa minulla olisi sinun kykysi tai uskosi. Joskus tuntuu, etten ikinä saa kaikkia lapsia rauhoittumaan. Heitä vain on liian monta, ja he kaikki laukovat toistensa traumamuistot päälle. Tuolla alakerrassa on aivan uskomaton meteli.

- Tiedän. Kuulen sen, kun yritän nukkua. Onneksi minun ei tarvitse.

Pikkutyttö tekee paluun.

- Nalle, nalle!

- Oi, kun se onkin hieno! Mitä nalle haluaa kertoa meille?

- Että isä haisee. * nauraa * Isä haisee paskalta. *punastuu, kikattaa* P-a-s-k-a-l-t-a. * kiljaisee riemusta, juoksee pois *

Molemmat aikuiset penkillä räjähtävät nauruun. He jäävät katselemaan tytön perään.

- Tiedäthän sinä, mihin tarkoitukseen sinut on luotu? Sinusta ei pitänyt tulla lapsenvahti, oraakkeli sanoo.

- Tiedän. Minun piti hurmata isä ja sitten tappaa hänet myrkyllä.

- Mutta se ei onnistunut.

- Ei. Ja siksi hän yritti myrkyttää minut. Ilmankos se ei onnistunut, se aine maistui ihan helvetin pahalta.

Molemmat räjähtävät taas nauruun. Pyyhkien kyyneleitä silmistään Oraakkeli onnistuu vihdoin puhumaan.

- Kiitos hyvistä nauruista. Ehkä ensi kerralla, kun näemme, asiat ovat taas lähempänä päätöstään.

- * nyökkää * Samoin. Toivotaan.

Oraakkelin kävellessä pois, Altaïr hekottelee itsekseen. Voi, jos se keikka olisi onnistunut... No, hän maksoi siitä virheestä raskaimman kautta. Huoh. Hän päättää lähteä. On vielä monta lasta etsittävänä ja löydettävänä, monta palasta saatettava paikoilleen. Ja nalle. Hän haluaa tietää, mitä se haluaa kertoa. Mutta se ei ole tämän päivän asia. Eikä huomisen. Ei ehkä vielä edes ylihuomisen. Hän ei oikein tiedä, miten aika kulkee. Hän vaeltaa niin paljon alitajunnan viidakoissa, ettei aina edes ehdi katsomaan, onko aurinko jo noussut.

Hän venyttelee ennen kuin pukee haarniskansa päälleen. Ehkä jonain päivänä hän uskaltaa lähestyä jopa Muumia. Mutta tällä hetkellä hänen pitää kohdata Noita. Häntä puistattaa. Ei voi mitään. Pakko on. Sillä Noita istuu viimeisen oven edessä. Ja se ovi pitää saada auki. Se voi johtaa useiden osien sukeltamiseen, mutta sitten helpottaa. Eikä ovea voi enää jättää kiinni. Sen takaa tulevat äänet saavat lapset kauhuihinsa. Asiaa ei voi enää lykätä. He kaikki tietävät sen. Paitsi Noita. Mokoma takakireä ämmä. Jos se ei olisi niin tärkeä, hän heittäisi sen Kankkulan kaivoon. Ajatus saa hänet virnistämään. Hän vetää vielä kerran henkeä, ennen henkien taistoon ryhtymistä. Tästä yöstä tulisi pitkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)