27.7.2012

Ah!

Jos joku ei ole ollut tietoinen, Vuodatus.net on ollut rikki jo useamman viikon. Siksi tämä blogi ei ole päivittynyt. Viime kerran jälkeen on tapahtunut ihan helvetisti. Katsotaas...

Päätin ottaa avioeron.

Rupesin karppaamaan.

Lopetin lääkkeitteni syömisen.

Hankin hirveästi uusia kavereita.

Aloin etsiä töitä.

Tällä hetkellä en ole omalla koneellani, kun olen reissunpäällä. En siis pääse julkaisemaan kovalevylle kirjoittelemiani tekstejäni ennen kuin palaan kotiin. Eilen junassa kuitenkin minulle näytettiin vihdoin vilaus siitä kivusta, jota olen kaikki nämä vuodet kantanut. Se on hirveä. Musertava. Toivottavasti minun annetaan kokea se paloissa, muuten päädyn kirkuvaksi palloksi lattialle.

Kaikkiin edellä kuvattuihin muutoksiin on hirveästi syitä. Katsotaas.

Päätin ottaa avioeron, koska:

- menimme naimisiin koska olimme olleet yhdessä niin pitkään ja avioliitossa ollessa olisi jotenkin helpompaa muuttaa ulkomaille. Kumpikaan ei ole hyvä syy.

- mies vain lihoo.

- tajusin sen viikon aikana jolloin olimme molemmat Kreikassa, että mies on pääsemässä hirveän lähelle, ja että minä en halua sen ihmisen, joka näkee minut sellaisena kuin olen, olevan hän. Hän on väärä ihminen minulle.

- me emme sovi yhteen, noin niin kuin persoonallisuuden tasolla. Hänessä on paljon sellaista, mitä en kestä pidemmän päälle.

- haluan tehdä paljon asioita, joita ei voi tehdä jos on naimisissa, eli enimmäkseen panna muita miehiä. Selvittää, mitä tämä minun seksuaalisuuteni on.

- en halua tehdä asioita, joita yleensä naimisissa ollessa tehdään. En halua asuntolainaa ja 2.5 muksua.

- jos meille tulee ero, voin vihdoin viimein ottaa kissan. Tällä hetkellä otan minkä tahansa kissan mieluummin kuin mieheni.

Rupesin karppaamaan, koska:

- Tajusin olevani ylipainoinen. Viisi kiloa liikaa. Ei paljoa, mutta haluan pudottaa ne nyt, ennen kuin ne lisääntyvät 50 kiloksi.

Lopetin lääkkeitteni syömisen, koska:

- Masennuslääke vei terän kaikista tunteista. Minä haluan kokea iloa täydessä mittakaavassa, vaikka se sitten tarkottaisikin että koen myös surun täydessä mittakaavassa. En halua kokea kaikkea tasaisen harmaana.

- Se harhoihin vaikuttava lääke katkaisi meidän viestiyhteydet, mikä hankaloitti asioita. Joku rupesi satuttamaan minua, kun ei saanut viestiä perille, enkä minä saanut selville, miksi se teki niin. Nyt on parempi.

Hankin hirveästi uusia kavereita, koska:

- Tajusin olevani yksinäinen.

- Panettaa.

Aloin etsiä töitä, koska:

- Jos otan avioeron, minun on pakko ruveta elättämään itseni. Tällä hetkellä olen täysin riippuvainen miehestäni, ainakin mitä rahaan tulee.

Tässä nyt jotain nopeasti. Katsellaan sitten tarkemmin jahka joskus ensi viikolla pääsen taas omalle koneelleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)