31.8.2012

Parisuhteista

Yksi syy avioeroon oli ex-mieheni ja minun suuret näkemyserot parisuhteesta. Minulla on vuosien mittaan vähitellen kypsynyt ajatus, että ihminen ei ole yksiavioinen. Tai ainakaan minä en ole yksiavioinen. Aloin myös kyseenalaistaa koko avioliittoa instituutiona.


Mitä parempaan kuntoon tulin, sitä vähemmän olin riippuvainen ex-miehestäni. Aikoinaan, kun hän oli ainut joka sai minut nousemaan sängystä, hän oli korvaamaton. Sittemmin minulle tuli olo, ettei hän kestänyt tervettä minua. Hän kaipasi jonkun hoidettavan, komennettavan. Paremmassa kunnossa uskalsin kyseenalaistaa koko suhteen. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että suhteemme lähti väärälle radalle jo vuonna 2006, mutta olin silloin niin huonossa kunnossa, että takerruin silloiseen avokkiini kynsin hampain, etten tippuisi elämästä.

Vanhoja postauksia lukiessani näen siellä ne samat ongelmat, joiden vuoksi ero lopulta koitti. Silloin vain ajattelin että vika ei ollut ihmisessä vaan kommunikaatiossa. Lopulta oli pakko myöntää, että olen yhdessä väärän ihmisen kanssa. Menimme naimisiin vääristä syistä: Siksi, että se helpottaisi ulkomaille muuttoa (=vähemmän byrokratiaa) ja siksi, että olimme jo olleet niin pitkään yhdessä.

Vielä keväällä rakastin (tai luulin rakastavani) miestäni. Toukokuussa tajusin alkaneeni katsella muita miehiä. Etelänmatkallamme tein sitä jo täysin avoimesti, mutta en uskonut rupeavani pettämään. Ennen kuin se kehonrakentaja iski ja toi minulle sisäisen rauhan. En vieläkään ole kertonut tuosta tapauksesta ex-miehelleni, enkä kerro. Hänen ei tarvitse tietää. Se vain satuttaisi häntä, eikä siitä olisi mitään hyötyä. Minä sen sijaan en kadu tuota tapausta. Se näytti minulle suhteemme tilan. Se opetti minulle, etten ymmärrä pettämistä käsitteenä.

Minä ymmärrän sen kyllä tunnetasolla. Kun ensimmäinen poikaystäväni paneskeli menemään, minuun sattui. Pelkäsin jääväni yksin ja koin riittämättömyyden tunteita. Kuitenkin ihmettelen pettämistä käsitteenä. Miksi meillä on tämmöinen käsite? Miksi toisen ihmisen voi omistaa niin, että määrää kenen kanssa hän saa harrastaa seksiä? Minusta toista ihmistä ei voi omistaa. Se on kuin julistaisi omistavansa pilven. Pilvi voi lähteä muualle, sataa maahan tai muuttua ukkospilveksi etkä sinä voi sille mitään. Samoin ihminen voi päättää lähteä, kuolla tai kasvaa ihan toiseksi ihmiseksi ilman että sinä voit sille mitään.

Kehonrakentaja-tapauksen jälkeen tiesin haluavani eron, vaikkakin punnitsin päätöstäni sen jälkeen vielä kuukauden. Tiesin, ettei minulla oikeastaan olisi taloudellisista syistä varaa erota. Toisaalta tunnustin itselleni, että pettäisin miestäni uudelleen, se oli vain ajan kysymys. Seksi toisen kanssa, jopa kömpelö kännissä tapahtunut, oli parempaa kuin miehen kanssa. Ei tarvinnut asetella miehen mahaa pois tieltä. Kaikki oli uutta: Kehonrakentajan haju, maku, teot. Hän kynsi selkäni juomuille, ja minä vain nautin. Eksä ei olisi koskaan tehnyt mitään sellaista.

Ihmissuhteet ovat aina väliaikaisia. Viimeistään kuolema erottaa. Niistä kannattaa siis nauttia niin pitkään kuin mahdollista. Sitoutuminen vain yhteen ihmiseen on hullua jo siitäkin syystä, että se on niin riskialtista. Siksi minusta ihanne olisikin, että minulla olisi useampi suhde yhtä aikaa. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Olen nyt avoimessa suhteessa miehen kanssa, joka on yhtä kahjo kuin minäkin. Ainoa huono puoli hänessä tähän mennessä on, että hän tupakoi, mutta hän on ilmoittanut lopettavansa heti kun hänellä iskevät lomat päälle. Ei minun vuokseni, vaikka minä olenkin hyvä kannustin, vaan itsensä takia. Hän on halunnut lopettaa jo jonkin aikaa, se viimeinen pusku vain on puuttunut. Katsotaan, miten käy. En aio tehdä tästä kynnyskysymystä. Jatkakoon tai lopettakoon, jahka kyllästyn, jatkan eteenpäin.

Toivon, että kun loistava pano #2 palaa maahan, saan jatkaa suhdetta hänenkin kanssaan. Ainakin tähän mennessä merkit näyttävät lupaavilta. Ensivaikutelma hänen kohdallaan ei ollut kovin voimakas ja ajattelin että voin minä yksillä käydä, mutta sänkyynsä en eksy. Toisin kävi. Illan mittaan huomasin kehoni reagoivan häneen erittäin miellyttävällä tavalla ja niin hän sanattomasti ylipuhui minut. Nyt olen siitä vain iloinen. Opin, etten voi valokuvasta tai ensivaikutelmasta päätellä, haluanko jotakuta. Sen tietää vasta, kun päästään haisteluetäisyydelle. Feromonitko siinä vaikuttavat, vai mitkä?

En minä siitä naisestakaan heti nähtyäni ajatellut että "tuota minä haluan panna!". Vasta, kun istuimme sohvalla lähekkäin ja hän selitti jotain innoissaan naama melkein minun naamassani kiinni, tajusin että hänen läheisyytensä saa minut kiihottumaan. Sitten se olikin menoa.

On vielä yksi, josta haluaisin itselleni vakipanon. Ehkä. En ole varma, koska emme ole vielä tavanneet, mutta hyvältä vaikuttaa tähän asti. Muut säädöt saavat sitten pysyä satunnaisina kohtaamisina minun puolestani, ellei joku aivan loistoyksilö kävele vastaan. :)

Tervetuloa uuteen blogiini


Vihdoin kaikki on täällä. Siirsin vanhat postaukset Vuodatuksesta tänne Bloggeriin monestakin syystä, joista yksi oli se, että minut tunnistettiin muualla netissä. Paikassa, jossa olivat yhteystietoni ja kuvani. Kaikille lukijoille muistutus: MINÄ EN HALUA TULLA TUNNISTETUKSI! Jos tapaatte muualla netissä ihmisen, jonka arvelette olevan minä, älkää edes kysykö "ootko sie rampamieli?" Jos minä en ole siellä nimimerkillä rampamieli, minä en halua tulla tunnistetuksi ja/tai yhdistetyksi tähän blogiin. Sinä et ole niin ihmeellinen ihminen, että haluaisin paljastaa juuri sinulle ja vain sinulle, kuka olen, vaikka lupaisit kuinka pyhästi säilyttää salaisuuteni. Jos vielä joku rikkoo näitä sääntöjä, blogini sukeltaa maan alle ja pysyy siellä. Se olisi harmi kaikkien niiden kannalta, jotka saavat täältä jotain omaan toipumiseensa.

Vanhoja postauksia on muokattu. Poistin niistä tiedot harrastuksistani, opiskeluhistoriastani ja muut tiedot, jotka jäävät tämän blogin aihepiirin ulkopuolelle. Lisäsin vanhoihin postauksiini asioita, joita olin jättänyt kertomatta. Tiedoksi vaan kaikille: Koin kaksi keskenmenoa viime keväänä. En voinut kirjoittaa niistä blogiini, sillä sovin ex-mieheni kanssa, ettemme puhu yrityksestä mitään ennen kuin vauva on todettu terveeksi. Blogiani lukee muutama kaverini, jotka hekin kuuluivat salassapidon piiriin. No, nyt asia on menneen talven lumia. Kehoni on vihdoin toipunut kuukausia kestäneistä jälkivuodoista.

Keskenmenot vaikuttivat avioliittoni päättymiseen osaltaan. Mies ei edes tunnustanut keskenmenoja keskenmenoiksi, kun ne tapahtuivat niin varhaisessa vaiheessa raskautta. Koin jääväni yksin. Kehoni oli kuukausia rikki, enkä saanut mieheltä tukea, jota olisin kaivannut. Ulkomailla en voinut tukeutua terppaani, enkä saanut puhua asiasta edes kavereilleni yhteisen vaitiolosopimuksemme vuoksi. Näin jälkikäteen tiedän keskenmenojen johtuneen insestin aiheuttamista tuhoista kehossani. Lantioni on virheasennossa, mikä yhdessä lihaskireyksien kanssa estää normaalin verenkierron kohtuun. Niinpä raskaus menee kesken kun kunnon istukkaa ei saada aikaan. Oli loppujen lopuksi onni, ettemme lasta saaneet. Koettelemukset paljastivat suhteemme tilan ja ero oli näin helpompi.

Lukiessani vanhoja postauksiani läpi huomasin montakin asiaa. Ensinnäkin niistä näkee hyvin sivupersoonien välistä vuoropuhelua. Postaukset, joissa olen ajatellut ensin näin, sitten noin, riidellyt keskenäni, kertovat sivupersoonista jo kauan ennen kuin tiesin niiden olemassaolosta.

Toisekseen huomaan, miten paljon olen edistynyt. En enää koe olevani täynnä mätää. Päinvastoin. Olen ehjä, terve, hyvässä kunnossa. Minä olen vahva, voimakas, terve. Sisäinen taloni, joka tämän blogin alkumetreillä oli vajonnut suohon kahden talonmitan syvyyteen, on nykyään valtava linna, iloisen värinen, täynnä kirkkaanvärisiä lippuja ja siellä on aina menossa juhlat.

Seikkailut seksuaalisuuteni alueella ovat jatkuneet. Tuoreimpana aloitin avoimen suhteen miehen kanssa, joka oli toinen niistä aiemmin mainitsemistani loistavista panoista. Yritimme tuossa yksi ilta saada yhtä naista mukaan kolmen kimppaan, mutta nainen ei huolinutkaan miestä mukaan kuvioihin. Pantiin sitten kahdestaan. Ensimmäinen kertani naisen kanssa ei ollut kovin miellyttävä kokemus ja taisi jäädä ainoaksi. Rakastan miehen tuoksua ja peniksiä sen verran paljon, etten ole ihan heti lesboksi ryhtymässä. :D Kyllä, minä RRRRRrakastan peniksiä. Kauheaa. XD Enpä olisi vielä jokin aika sitten näin sanovani.

Jos nyt taas pääsisi kiinni normaaliin päivitysrytmiin. Tällä hetkellä ikävöin sitä toista loistavaa panoa, joka on tämän viikon reissussa. Mutta sitten hänellä on vielä useampi viikko lomaa, eiköhän silloin oteta vahinko takaisin. :)

27.8.2012

Saanko luvan vai tanssitaanko eka?

Olen nyt tavannut miehiä yksi per päivä -vauhtia sen jälkeen kun miehen jätin. Panetus on ollut aivan hirveää, ja tämä on kyllä hoitanut sitä kutkaa. Joukossa on ollut kaksi niin loistavaa panoa, että yritän kaikkeni saadakseni noista kahdesta miehestä itselleni vakipanon. Meillä synkkasi hirveän hyvin sekä sängyssä että sen ulkopuolella. Kolmannenkin olisin halunnut koeajaa uudelleen, mutta mokoma pelästyi minua niin, että ei vastaa enää viesteihini. Kahdesta sain kaverin. Lisää on läpikäytävää. Olen mesetuttuja jo useamman miehen kanssa, jotka on tarkoitus piakkoin tavata. Katsotaan, miten niissä käy. :)

Olen oppinut ja kokenut hirveästi. Ensinnäkin on ollut hirveän piristävää saada tavata uusia ihmisiä. Päästä juttelemaan sellaisten ihmisten kanssa, joita ei olisi koskaan muuten tullut tavattua harrastusten tai töiden kautta. Toisekseen on ollut mielenkiintoista vertailla, miten eri tavalla ihmiset sitä seksiä tykkäävät harrastaa. Joka miehellä on ne omat kuvionsa, joita tykkää noudattaa, lempiasennot jne. Kolmanneksi: Ah, miten hyvää seksi voikaan olla!

Ja kyllä, huolehdin ehkäisystä ja käyn jatkossa säännöllisesti testeissä sukupuolitautien varalta. Ensimmäisen kerran kävin kuukausi sitten sen lomamatka-tapauksen vuoksi. Puhdasta näytti. Toisen kerran kävin eilen.

23.8.2012

Kadonneen orgasmin metsästys


Olen nyt metsästänyt kadonnutta orgasmia parisen kuukautta. En tiedä, olenko koskaan saanut sellaista, vai mitä olen kokenut... Kun nyt olen päässyt toipumisessani eteenpäin, olen alkanut epäillä, etten koskaan (lapsuuteni jälkeen) ole kokenut orgasmia aidosti, dissosioimatta sitä lainkaan. Lähemmäksi päästään jatkuvasti. Monesti päästään jo siihen kohtaan, missä tuntuu kuin energia tiivistyisi haaroväliin (jotkut puhuvat kuin solmu tiukkenisi) ja nyt olen jo päässyt siitä eteenpäin kohtaan, jossa tulee pirun kuuma, kun tuntuu kuin suoneni täyttyisivät tulella. Sitten on pakko lopettaa, pysäyttää kaikki. Etenen vähitellen. Tuntuu vain kuin matka olisi loputon. Joka askelmalta löytyy jokin muisto. Solmun tiukkenemisen jälkeen tuli välähdys, jossa näin yläpuolellani mobilen. Se on puinen mobile, jossa on soittorasia. Minä tiedän sen, se on ollut sänkyni yläpuolella kun olen ollut vauva. Kuva on ihan kirkas. Minä kellin pylly paljaana, selälläni pinnasängyssäni, katson mobilea ja isin käsi on jalkojeni välissä. Saan orgasmin, tiedän sen.

Nyt pääsin pidemmälle kuin koskaan. Tunne, jonka lapsiosani tulkitsevat niin, että minua pissattaa. Päätin, että helkkari, kustaan sitten vaikka, kunhan minä vain saan sen orgasmin. Sitten äkkiä piti taas lopettaa. Käperryin sikiöasentoon itkemään. Muistin, kuinka kolme miestä oli kumartuneena yläpuolelleni, ja sitten jotain lensi alapäästäni. En tiennyt, mitä se oli, mutta joku miehistä huudahti jotain että “kusiko se alleen?” tms. Tulkitsin asian niin, että tosiaan olin pissannut, mutta taidan olla niitä tapauksia, jotka ejakuloivat saadessaan orgasmin. Nämä muistot kuitenkin ovat sikäli lohduttavia, että tiedän fyysisesti kykeneväni orgasmiin. Vielä minä hittosoikoon saan sen. Pöllin sen takaisin niiltä kusipäiltä, jotka ovat pistäneet sen kaikkien traumakerrosten taa piiloon.

En ole tänne vielä kirjoittanut muistoa, joka on tarkentunut viime aikoina. Se pöyrii päässäni yhä uudelleen ja uudelleen. Olin leikkimässä huoneessani kolmevuotiaana, kun isi kutsui minua. Menin katsomaan. Hän istui sohvalla jonkun toisen miehen kanssa. Kolmas mies seisoi sohvapöydän takana ja he kaikki katsoivat minua odottavasti. Isi antoi minulle lasin mehua ja käski juoda sen. Minä tottelin. Kaikki olivat hyvin iloisia, kun join kaiken, vaikka se maistui kitkerältä, varsinkin se loppu. Kun heräsin, olin jonkun tahmean aineen (sperman?) peitossa, alasti lattialla. Minua oksetti ja hoipuin seinästä tukea ottaen vessaan. Sitten en muista enää. Joskus myöhemmin äiti tuli kotiin.

Mielensärkijällä oli siis kavereita mukana hyväksikäytössäni. Luulen tietäväni, kuka se yksi heistä on, mutta kolmannen miehen kasvoja en muista, en sitten millään. (…) Ei. Korjataan tuo. Se oli se yksi nuorisopastori. Nyt voisin kaatua maahan ja itkeä vähän.

13.8.2012

Ero koitti

Sain juuri aikuisen miehen itkemään. Saimme käytännön asioista ihan nätisti sovittua ja jahka mies toipui alkushokistaan, hän sai soitettua kaverille josko pääsisi sinne yöksi. Kun mies vihdoin löi ulko-oven perässään kiinni, minä pompin ja KILJUIN riemusta. Vihdoin! Minä olen vapaa!

4.8.2012

Hups, ja se on elokuu

Mihin tää kesä oikein hurahti? Tai siis mihin heinäkuu katos? Ensi viikolla terapia jatkuu taas. Minulla on nyt kaksi aikaa varattuna, pitää neuvotella tulevan ex-mieheni ja terpan kanssa miten siitä eteenpäin. Tällä hetkellä minusta tuntuu että voin taas hyvin olla ilman terapiaa jonkin aikaa, jos rahatilanne (ero) niin vaatii, mutta onko se harhaista vai ei... Monesti kun käy niin että kun terapiaa ei ole saatavilla, osani pitävät itsensä kurissa. Jahka sitä taas on saatavilla, alkaa riehuminen. Mutta jos asia on näin, tunnen miten henkinen paine kasaantuu ajan mittaan. Nyt ei ole sellainen tunne. Kaikki ovat... Luottavaisia. Altaïr on suunnannut katseensa tulevaisuuteen ja katsoo sinne stoalaisen tyynesti. Lapset (ne, jotka ovat vielä jäljellä) ovat oppineet lohduttamaan toisiaan. Rebecca on riemuissaan kun on päässyt ohjaamaan elämääni niin vahvasti kuin se nyt viime aikoina on saanut. Summer Soundiin meno oli monella tapaa hyvä juttu. Rebecca sai näytettyä muille osilleni että elämä voi tarjota hyviä asioita ja että me voimme ja saamme nauttia niistä. Ja itsetunto kohosi kun sai positiivisia kommentteja, sekä miehiltä että naisilta. :)

Tällä hetkellä ärsyttää olla taudissa. Bakteeri, joka tämän kivan kurkkutulehduksen minulle lietsoi, tarttuu sen verran herkästi mm. astioiden ja käsien kautta, että pidän itseni kaukana muista niin kauan kunnes antibiootit on napsittu. Jos minulla ei olisi Skype täynnä kahjoja joilla on hyvät jutut, tulisin varmaan mökkihöperöksi. Niin ja sitten minulla on joka postilaatikko täynnä viestejä miehiltä, jotka haluavat tutustua. Kahden kanssa on sovittu jo tapaamisesta, viisi äijää on antanut puhelinnumeronsa ("soita sitten kun haluut että ilmestyn oves taa.") ja sitten on epämääräinen joukko joita trollaan enemmän tai vähemmän tosissani. Joku kommenteissa arvelikin, että minulla on ilmoitus jossain. On juu. Ja minä teen siinä hyvin selväksi etsiväni kavereita ja vakipanoja, en sitä vakavampaa. Tuntuu vetoavan miehiin. Viestejä saa raakata rankalla kädellä. Suurimmalle osalle en edes vastaa ensimmäiseen viestiin. Välillä tulee ihan ihme viestejä. Jotkut eivät osaa käyttää pistettä virkkeen lopussa. Jotkut eivät osaa kirjoittaa suomea vaikka tässä maassa ovat koko ikänsä asuneetkin. Jotkut kysyvät ihan ihme juttuja, kuten yksi joka tarjoutui orjakseni. :D

Mutta mitään konkreettista miesrintamalla ei tapahdu, ennen kuin tuleva ex-mieheni saapuu Suomeen ja saadaan ero hoidettua. Olen jo varoittanut että kun hän tulee, tapellaan viikko. Hän mietti että uskaltaako sitä silloin tulla ollenkaan. Toivotaan, että saataisiin kuitenkin erottua siististi, ilman verivihoja. En vain ole kovin hyvä eroamaan nätisti. Katsotaan, meneekö tämä ero kuten edellinen neljän vuoden suhteen purkaminen: kun päätös on tehty, en tunne enää mitään. Tähän asti pitänyt paikkansa. Katsotaan, järkkyvätkö perustukseni jossain vaiheessa.

(ps. Blogin ulkonäkö jatkaa näin karuna kunnes kuvien lisääminen taas onnistuu.)

1.8.2012

Itkeäkö vaiko nauraa

Olen ollut pois netin äärestä pari päivää, mistä syystä täällä oli odottamassa varsinainen kommenttivuori (!). Huh. Näemmä mikään muu aihe ei kiinnosta ihmisiä niin paljon kuin nainen joka harrastaa seksiä. Osa kommenteista sai minut nauramaan ääneen, osan kanssa olin samaa mieltä. Paljon heräsi ajatuksia.

Ensinnäkin: Kuinkakohan moni tämän blogin lukijoista olettaa ensimmäisenä miehen nähdessään että tuo raiskaa. Kun tuntuu että minua varoitellaan tästä mahdollisuudesta nyt ihan loputtomiin.

Toisekseen: Onko raiskauksen uhrilla oikeus haluta hyvää seksiä? Onko raiskauksen uhrilla oikeus haluta taitavampi seksikumppani? Moni sanoi, että seksi pitkäaikaisen kumppanin kanssa on parempaa kuin yhden illan jutun kanssa. Hah. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että vain yksi yhdenillan juttuni on ollut pahempi mahalasku kuin seksi mieheni kanssa tällä hetkellä. Pitkäaikaisuus ei tee autuaaksi. Jos sitä toista ei kiinnosta, ei se seksi kovin hehkeää ole. Mieheni puhuu "paineiden purusta", ja sitä meidän seksimme on. Meillä ei ole mitään "sielujen yhteyttä", eikä oppi tunnu menevän perille. Plus koettakaa nyt semmoisen rantautuneen valaan alla saada henkeä...

Kolmanneksi: Onko nainen, joka haluaa seksiä automaattisesti likainen, halpa, huora? Kun tuntuu että tämä on monella kommentoijalla se taustaoletus. Minä en todellakaan ole hyppäämässä sänkyyn jokaisen vastaantulijan kanssa. Minä olen hyvin tarkka ja nirso, mitä miehiin tulee. Enkä minä ole mikään bimbo pumpattava barbara. Jos tätä blogia on seurannut jo jonkin aikaa, on toivottavasti tajunnut että minulla on päässä muutakin kuin pissaa.

Neljänneksi: Ei ihmisestä tiedä, millainen hän on sängyssä, ellei sitä kokeile. Minun on siis harrastettava seksiä miesten kanssa saadakseni selville, synkkaako meillä sängyssä. Tätä on aika vaikeaa kiertää.

Viidenneksi: Kuka sanoi, että olen raahaamassa kauheasti kännisiä miehiä kotiini tai lähtemässä heidän matkaansa tuosta noin vain? Miehiinhän ei voi tutustua seksiä saadakseen mitenkään muuten kuin menemällä baariin ja vetämällä perseet. Voi luoja, ihmiset...

Kuudenneksi: Olenko heittäytymässä teini-ikäiseksi? Ehkä. Minulla on jäänyt kehitysvaiheita välistä. Ne tarvitsee käydä läpi tavalla tai toisella, jos aikoo päästä henkisessä kehityksessään eteenpäin. Mitä seksiin tulee, minun ei ole koskaan ollut mahdollisuutta leikkiä sängyssä. Ehkä nyt on aika? Ja onko elämästä nauttiminen ja seikkailu teinien yksinoikeus? Pitääkö tässä iässä jo vakavoitua, ruveta lukemaan Aleksis Kiveä ja hankkia töitä tilintarkastajana?

Viimeinen ilta Summer Soundissa oli loistava! Yhdyn Armin van Buurenin paidan tekstiin "Sunday = Funday". Orkidea heitti loistavan keikan ja Axwell yllätti positiivisesti. Pääsin eroon turkkilaisen kirouksesta ja tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin. Seuraavaksi yritys on kova päästä katsomaan David Guettaa jossain!

Nyt ohjelmassa pakkolepoa ainakin seuraavat päivät, angiina iski.