4.8.2012

Hups, ja se on elokuu

Mihin tää kesä oikein hurahti? Tai siis mihin heinäkuu katos? Ensi viikolla terapia jatkuu taas. Minulla on nyt kaksi aikaa varattuna, pitää neuvotella tulevan ex-mieheni ja terpan kanssa miten siitä eteenpäin. Tällä hetkellä minusta tuntuu että voin taas hyvin olla ilman terapiaa jonkin aikaa, jos rahatilanne (ero) niin vaatii, mutta onko se harhaista vai ei... Monesti kun käy niin että kun terapiaa ei ole saatavilla, osani pitävät itsensä kurissa. Jahka sitä taas on saatavilla, alkaa riehuminen. Mutta jos asia on näin, tunnen miten henkinen paine kasaantuu ajan mittaan. Nyt ei ole sellainen tunne. Kaikki ovat... Luottavaisia. Altaïr on suunnannut katseensa tulevaisuuteen ja katsoo sinne stoalaisen tyynesti. Lapset (ne, jotka ovat vielä jäljellä) ovat oppineet lohduttamaan toisiaan. Rebecca on riemuissaan kun on päässyt ohjaamaan elämääni niin vahvasti kuin se nyt viime aikoina on saanut. Summer Soundiin meno oli monella tapaa hyvä juttu. Rebecca sai näytettyä muille osilleni että elämä voi tarjota hyviä asioita ja että me voimme ja saamme nauttia niistä. Ja itsetunto kohosi kun sai positiivisia kommentteja, sekä miehiltä että naisilta. :)

Tällä hetkellä ärsyttää olla taudissa. Bakteeri, joka tämän kivan kurkkutulehduksen minulle lietsoi, tarttuu sen verran herkästi mm. astioiden ja käsien kautta, että pidän itseni kaukana muista niin kauan kunnes antibiootit on napsittu. Jos minulla ei olisi Skype täynnä kahjoja joilla on hyvät jutut, tulisin varmaan mökkihöperöksi. Niin ja sitten minulla on joka postilaatikko täynnä viestejä miehiltä, jotka haluavat tutustua. Kahden kanssa on sovittu jo tapaamisesta, viisi äijää on antanut puhelinnumeronsa ("soita sitten kun haluut että ilmestyn oves taa.") ja sitten on epämääräinen joukko joita trollaan enemmän tai vähemmän tosissani. Joku kommenteissa arvelikin, että minulla on ilmoitus jossain. On juu. Ja minä teen siinä hyvin selväksi etsiväni kavereita ja vakipanoja, en sitä vakavampaa. Tuntuu vetoavan miehiin. Viestejä saa raakata rankalla kädellä. Suurimmalle osalle en edes vastaa ensimmäiseen viestiin. Välillä tulee ihan ihme viestejä. Jotkut eivät osaa käyttää pistettä virkkeen lopussa. Jotkut eivät osaa kirjoittaa suomea vaikka tässä maassa ovat koko ikänsä asuneetkin. Jotkut kysyvät ihan ihme juttuja, kuten yksi joka tarjoutui orjakseni. :D

Mutta mitään konkreettista miesrintamalla ei tapahdu, ennen kuin tuleva ex-mieheni saapuu Suomeen ja saadaan ero hoidettua. Olen jo varoittanut että kun hän tulee, tapellaan viikko. Hän mietti että uskaltaako sitä silloin tulla ollenkaan. Toivotaan, että saataisiin kuitenkin erottua siististi, ilman verivihoja. En vain ole kovin hyvä eroamaan nätisti. Katsotaan, meneekö tämä ero kuten edellinen neljän vuoden suhteen purkaminen: kun päätös on tehty, en tunne enää mitään. Tähän asti pitänyt paikkansa. Katsotaan, järkkyvätkö perustukseni jossain vaiheessa.

(ps. Blogin ulkonäkö jatkaa näin karuna kunnes kuvien lisääminen taas onnistuu.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)