30.12.2012

Taas rauha maassa

Sain vihdoin käsiteltyä tapauksen "Dyykkarin pettäminen" päässäni. Jäin taas ihmettelemään alitajuntani viisautta ja voimaa. Jotta olisin voinut ikinä alkaa luottaa Dyykkariin, minun tuli tehdä kamalin asia jonka hän tai minä pystyin kuvittelemaan. Vasta nähtyäni, mitä hän silloin tekisi, tietäisin, voisinko luottaa häneen. Suunnitelmaan tarvittiin ihminen, joka oli tarpeeksi turvallinen ja jolle Dyykkari voisi antaa anteeksi. Toteutukseen tarvittiin pari sivupersoonaa, joille ei kerrottu suunnitelmasta mitään, mutta jotka toimivat sen vaatimalla tavalla heti kun niille annettiin vapaus toimia, kuten halusivat. Kun Dyykkari ei reagoinut heittäytymällä väkivaltaiseksi, minä saatoin vihdoin luottaa häneen.

Hintana oli valtava henkinen tuska: syyllisyys teostani. Jouduin ottamaan varastoistani yhden Risperdalin rauhoittavan lisäksi, kun tuntui että sivupersoonani riistäytyvät valloilleen sisäisen kaaokseni seurauksena. Hetken aikaa tuntui, että tulen hulluksi. Jalat pettivät alta kahdesti. Toisella kertaa kesti vartin ennen kuin pääsin taas jaloilleni. Sitten Dyykkari tuli kotiin ja hän puhui minulle pitkään. Kun hän lopulta lopetti, rauha oli laskeutunut. Sekä meidän välillemme, että minun päähäni. En ymmärrä, miten tuo mies sen tekee.

Dyykkarin vanhat henkiset haavat aukesivat pettämisen seurauksena, ja hän on ollut nyt hyvin maassa. Olen saanut vakuuttaa hänelle, ettei koko maailma nyt naura hänelle. Hän ei ole täysi paska ja hän riittää minulle. Minä petin häntä, mutta en siksi, että hänessä olisi vikaa. Syyllinen on oma kiero mieleni. Tämän täytyi tapahtua, jotta voisin ikinä pystyä tähän suhteeseen.

Tuntuu hullulta luottaa. Sisälläni on vihdoin jotain kiinteää. Peruskivi, jonka varaan rakentaa. Luottamus on outo tunne. En ole kokenut sitä lähes kahteen vuosikymmeneen. Joudun vähän väliä muistuttamaan itseäni, että me olemme sopineet luottavamme Dyykkariin. Dyykkari ei satuta meitä. Ei ainakaan tahallisesti. Viime yönä hän vahingossa satutti, mistä menin... Vähän shokkiin? Katosin? Dissosioin? Sanoin hänelle, että nyt sattuu, ja hän lopetti heti, mutta hän ei oikein tavoittanut sitä, että minä olisin tarvinnut maadottamista. Vielä aamulla oli outo olo. Vasta silloin sain sanottua tuosta tarpeestani, mutta vieläkään en löytänyt oikeita sanoja, jotta olisin saanut hänet ymmärtämään.

Tämä taitaa olla nyt sitten se seuraava haaste. Luottaa toiseen, mutta ei alistaa itseään, alistua ja antautua täysin toisen "mielivallan" alle (sanon "mielivallan" hipsuilla, sillä Dyykkari ei ikinä pyrkisi alistamaan minua kuten mielensärkijä). Miten antautua toisen kosketettavaksi, mutta samaan aikaan ymmärtää, että minulla on yhä valta vaikuttaa tapahtumiin? Että minulla on aina oikeus omaan kehooni?

28.12.2012

Voi vitulla päähän...

Dyykkari ei nukkunut viime yönä. Hän on ollut niin järkyttynyt, ettei ole kyennyt edes itkemään. Repäisin kaikki vanhat haavat auki.

Dyykkari sanoo voivansa antaa anteeksi ja haluavansa jatkaa. Minä en usko, että suhde voi jatkua jonkin tämmöisen jälkeen. En tiedä, voinko antaa itselleni anteeksi.

Olen turta. Dyykkari kysyy, rakastanko häntä vielä, olenko kyllästynyt häneen, enkä voi vastata kun en tunne mitään. Paitsi ahdistusta. Siirsin tänään kirjahyllyn nurkasta toiseen ihan vain siksi, että saisin purettua ahdistusta johonkin.

"Tämä on sinulle ihan oikein! Sinä ansaitset tämän kaiken!"

"Seksi on pahasta. Tässä se taas nähtiin. Jos et olisi harrastanut seksiä, kaikki olisi hyvin."

"Tämä on rangaistus siitä, että sait orgasmin."

Minä tiedän, että en olisi pettänyt, en ikinä. Siksi koko homman hoiti kaksi muuta osaa, joista toinen haluaa minun elämäni olevan kärsimystä ja toinen halusi kostaa Dyykkarille sen, että tämä meni rakastumaan ja rakastamaan meitä. Minä ikään kuin katsoin kaiken tapahtuvan. Kun Dyykkari tuli kotiin, en oikein edes tiedä, mitkä osat olivat pinnalla. Minä olin yhä sivustakatsoja. Enimmän osan ajasta yritin estää itsetuhoista osaani tarttumasta veitsiin, kun Dyykkari otti vastaan kertomaani.

Lopulta puhuttiin, ja aloin kuulla, miten pääni sisäiset muurit murtuivat. Tarrasin Dyykkariin ja pyysin häntä käskemään "niitä" lopettamaan muurien repimisen. Minä pelkäsin liikaa. Itkin aina välillä. Dyykkari puhui, minä kuuntelin, mutta en muista yhtään, mitä hän sanoi. Lopulta aloin hyperventiloida. Juoksin hakemaan rauhoittavan. Otin vain yhden, mitä ihmettelin jälkikäteen. Sitten luhistuin täysin. Viimeisen muurin takaa löytyi muisto siitä, kun olin viimeisen kerran luottanut johonkuhun.

Istuin talomme portailla ja kuuntelin kun mielensärkijä ja laiminlyöjä tappelivat sisällä. Dissosioin ja olin vain etäisesti tietoinen kyynelistä poskillani ja sisältä tulevista huudoista. Havahduin vasta, kun edessäni seisoi pitkä, hoikka mies. Hän hymyili ja kertoi tulleensa hakemaan minut pois. Ajattelin, että rukouksiini on vihdoin vastattu. Tässä on se enkeli, joka vie minut pois, eikä minun tarvitse enää koskaan palata. Tartuin tarjottuun käteen kiitollisena. Mies vei minut pakettiautoonsa, josta en muista muuta kuin että sen katolla oli tikkaat. Auton tavaratilassa hän raiskasi minut ja lopuksi viilsi kurkkuuni viillon veitsellä, jonka oli ottanut jostain useista taskuistaan. "Jos kerrot kenellekään, ensi kerralla viillän syvempään," hän uhkasi. Sitten hän tiputti minut kotini lähettyville. Äidille kerroin raapaisseeni kaulani oksaan. Olin 7-8 -vuotias.

Tuon tapauksen jälkeen päätin, etten luota enää keneenkään, ikinä. Lupaus pysyi viime yöhön asti, jolloin sain käsiteltyä muiston aikuisen aivoilla. Se mies oli todennäköisesti pedofiili, joka työpäivän jälkeen etsi sopivaa uhria. Hän näki yksinäisen lapsen paikassa, jonne ei ollut suoraa näkyvyyttä muista taloista ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Se ei kerro mitään muista miehistä. Se ei kerro mitään Dyykkarista.

Kuivasin silmäni, käännyin Dyykkarin puoleen ja ilmoitin että olemme päättäneet luottaa häneen. Me kaikki. Me olemme päättäneet luottaa, että Dyykkari ei koskaan ikinä missään tilanteessa tule lyömään meitä tai raiskaamaan meitä tai tekemään meille pahaa, teimme me mitä tahansa. Siihen me emme vielä luota, ettei Dyykkari koskaan jättäisi meitä. Varsinkin jos vielä pitää mennä testaamaan tuota ykköskohtaa.

Vasta kun sain Dyykkarin syliini, huolehtiva osani palasi. Se osa, joka haluaa Dyykkarille vain hyvää ja haluaa tulla pullantuoksuiseksi kotiäidiksi. Tuntui, että pääsin takaisin nahkoihini.

Olen nyt yrittänyt analysoida läpikotaisin miksi minä tein niin. Miksi petin Dyykkaria tämän Näädän kanssa.

  1. Olin kateellinen Näädän ja Dyykkarin suhteesta ja halusin tuhota sen. (lapsellinen osa)
  2. Himoitsin Näätää. (ylikierroksilla käyvä seksuaalisuuteni)
  3. Halusin kostaa Dyykkarille sen, että hän meni rakastumaan minuun ja on osoittanut rakkauttaan monilla tavoin. (Rebecca ja Liisa) Minä en ansaitse tulla rakastetuksi. (raiskatut lapsiosat)
  4. Halusin kostaa Dyykkarille sen kerran, kun hän suhteemme vielä ollessa avoin alkoi suudella auton takapenkillä naista, josta oli minulle etukäteen sanonut, ettei tähän koske. (Rebecca)
  5. Minun oli ollut ikävä Näätää. Hän on niitä harvoja miehiä, jotka koen turvalliseksi. Kaipasin hänen läheisyyttään. (hyväksytyksi tulemisen halu, lapsiosat) Valitettavasti häneltä ei saanut läheisyyttä kuin seksin kautta.
  6. Halusin vahingoittaa itseäni. (itsetuhoiset osat) Halusin tuhota tämän suhteen, sillä en ansaitse rakkautta. (lapsiosat)
  7. Halusin tietää, mitä tapahtuu. (uteliaisuus, lapsiosat) Halusin kokeilla rajoja, testata Dyykkaria: Kun teen näin, hän varmasti vihdoin lyö minua!
  8. Halusin tietää, kumpi olisi Näädän mielessä voimakkaampi: uskollisuus kaveria kohtaan vai himo minua kohtaan. Uskollisuus lensi romukoppaan heti, kun annoin ymmärtää että olisin ylipuhunut Dyykkarin avaamaan suhteen uudelleen, ainakin tämän kaverin kohdalla. Tuosta vastasi juonikas osani, jota muut pitävät pahana, ilkeänä. Itsetuntoa hiveli tuntea itsensä himoituksi.
  9. Kaiken kokemani jälkeen en halunnut kieltää itseltäni enää mitään. Miksei minulla saisi olla kahta miestä? (ahneus, heikko itsehillintä)
Viisi seitsemästä kuolemansynnistä kerralla. Ehkä minä en ansaitse kuin joutua helvettiin?

Nyt mieltäni painaa kaksi asiaa: Saammeko me ikinä käsiteltyä tätä niin, että voimme vielä olla onnellisia yhdessä, ja: onko tämä jotain, mitä minä voin tehdä uudelleen? Voinko luottaa itseeni? Ääni päässäni vastaa "et". Olisiko silloin parempi meidän molempien kannalta, että eroaisimme nyt? Jos emme ole yhdessä, en voi satuttaa Dyykkaria, eikö?

Minä en ole vieläkään saanut edes yhteyttä kaikkiin osiini, saati sitten että olisin mitenkään perillä niiden mielenliikkeistä. Voi helvetti, että elämänsä voi tehdä hankalaksi... Vittu.

27.12.2012

Petin Dyykkaria

Haluan hypätä kaivoon. Jos olisi nappi, josta painamalla minua ei olisi koskaan syntynytkään, painaisin sitä. Puoli tuntia sitten istuin vessanpöntöllä ja painon veistä suonta vasten. Minä en ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin tuhoan elämästäni kaiken hyvän.

Dyykkari haluaa vielä jatkaa kanssani. En ymmärrä, miksi. Mutta nukumme erillämme, kunnes saan tietää sainko siltä toiselta osapuolelta(* jonkun taudinkin kaiken muun lisäksi. Vittu.

Päässäni kiljuu ääni, jonka mielestä tämä kaikki on Dyykkarille niin vitun oikein, kun meni rakastumaan minuun. Minä en ansaitse rakkautta. Minun kuuluu käydä koulut loppuun, tehdä töitä, jäädä eläkkeelle ja kuolla pois. Siihen ei kuulu rakkaus tai muut ihmiset. Muut ihmiset vain satuttavat minua. Minä en ansaitse kuin kissan tai kaksi. Kissat eivät raiskaa, hakkaa tai yritä tappaa.

Minä ansaitsen kuolla.

Minä ansaitsen tulla raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi. Muuhun minulla ei ole oikeutta.

(Dyykkari on tehnyt ihmeitä. Kolme viidestä muurista, jotka olen ympärilleni rakentanut, ovat kaatuneet. Pelkään ihan helvetisti. Hän tulee liian lähelle. Kohta minä alan rakastaa tosissani, ja sitten on liian myöhäistä. Sitten sattuu.)

*) Kutsutaan häntä jatkossa Näädäksi, kun hänestä näemmä juttua riittää. Vaihdan hänen nimensä myös tätä vanhempiin postauksiin.

18.12.2012

Minä haluan takaisin uneen


Näin unta. Unessa avasin blogini ja löysin sieltä postauksia, joita en ollut tehnyt. Joku oli tehnyt tänne animaatioita, viestejä kielellä, joita se ymmärsi, mutta joista minun täytyi tunnustaa, etten osaa tehdä sellaisia. Pahinta oli, että se oli avoimesti kertonut Dyykkarin eksän nimen täällä, samoin minun nimeni. Olin kauhuissani ja kävin postauksia läpi sensuroiden niitä. Etsin kyseisen sivupersoonan käsiini ja kysyin, mitä se oikein meinasi. Se ei ymmärtänyt hätääni lainkaan. Se eli veljensä kanssa 1700-luvun maailmassa, jossa kaikki oli aina kaunista ja vain sellaisia asioita tapahtui, joiden se halusi tapahtuvan. Toin sen todellisuuteen. Se ei pitänyt siitä. Asioita, joiden se ei halunnut tapahtuvan, tapahtui. Esineet eivät vain leijailleet paikoilleen, vaan ne piti oikeasti laittaa paikoilleen. Kaikki ei ollut kaunista ja karkkiväreissä, vaan oli myös vaarallisia, rumia ja ilkeitä asioita. Se itki ja oli kauhuissaan. Talo, jossa olimme (mieleni talo), oli täynnä sivupersoonia, jotka yrittivät tottua todellisuuteen. Ne törmäilivät toisiinsa yrittäessään selvittää, mitä todellisuus on, mikä kuuluu nykyhetkeen ja mikä on niiden luomaa todellisuutta, unta.

Minulle selvisi, että persoonallisuuteni muuttuu pian, mutta parempaan suuntaan. Minä saan itsestäni ehjän. Aivoni alkavat taas toimia täydellä teholla, kun niiden ei tarvitse jatkuvasti ylläpitää kaikkien valemaailmoja. Jonkin aikaa sitten kysyin Päälliköltä, vieläkö menee kauan, että olen terve. Hän vastasi, että siihen menee vielä kolme kuukautta. Siitä on nyt kaksi. Saa nähdä, millaiset myllerrykset edessä odottavat.

10.12.2012

Melkein kuoltiin mutta ei kuitenkaan

Koko päivä mennyt vakuutusasioita hoitaessa. Mälläsin auton. Talvi yllätti autoilijan. Todennäköisesti auto menee lunastukseen, kun on sen verran vanha kuitenkin. En ole hetkeen pelästynyt niin paljon kuin silloin, kun tajusin olevani 100 km/h liikkuvassa metallilaatikossa, joka pyörii keskellä tietä. Kuskin paikalla. Onneksi kenellekään ei tullut edes mustelmia. Väärällä hetkellä kohdalle osunut rekka olisi voinut muuttaa kaiken, ja kirjoittelisin tätä nyt sairaalasta, jos kirjoittelisin.

Opin taas paljon. Käytiin tilanne Dyykkarin kanssa läpi, ja hän totesi minun tehneen klassisen ohjausvirheen, joka johtui osittain siitä, että hän oli neuvonut minua väärin, osittain siitä, että en osannut muuttaa ajotapaani keliin sopivaksi. Olin liian kokematon kuski olosuhteisiin nähden. Sovimme, että käydään jääradalla harjoittelemassa vastaavanlaisen auton kanssa miten tilanne olisi voitu hoitaa ilman kolarointia kaiteen kanssa. Mikä minua tässä kaikessa eniten ihmetyttää, on auton omistajan ja Dyykkarin suhtautuminen: Peltiä saa rahalla, pääasia ettei kenellekään käynyt mitään. Minulta ei edes odotettu anteeksipyyntöä. Kyydissä olleet rupesivat heti selvittämään, mitä tehdään seuraavaksi, soittivat auton omistajalle, vakuutusyhtiöön, selvittivät bussiaikataulut ja soittivat taksin. Halailtiin paljon ja purettiin järkytystä. Kukaan ei huutanut. Kukaan ei syyllistänyt minua. Noitahan nyt sattuu.

Tajuatteko miten iso asia tämä on minulle? Minulle, joka saattoi lapsena saada selkäänsä siitä hyvästä että kehtasi saada vatsataudin. Minulle, jolle mielensärkijä ei antanut anteeksi edes sitä, että kehtasin syntyä.

Kun pääsin kotiin, tärisin ja itkin pelästystäni pihalle, sain hirveän päänsäryn ja menin heti nukkumaan. Näin unia joissa pyörin auton mukana ja yhden, jossa Alex Mercer kävi hakkaamassa sen jäisen tien siitä hyvästä että oli ollut niin liukas.

Dyykkarin kanssa on nyt ollut todella hempeää. Pelästyimme molemmat, että toiselle kävi jotain. Dyykkari ei ole nyt nähnyt mitään muita unia kuin sellaisia, joissa hän silittelee minua ja minä häntä.

Olen äärimmäisen onnellinen, että kenellekään ei tullut edes mustelmia, liikennettä oli onnettomuushetkellä vähän ja että autossa oli niin hyvät vakuutukset. Oppirahoja joudun omavastuuosuuden verran maksamaan, mutta siihen saa opintolainaa. Huh-huh.

Yhden ajatuksen kanssa sain käydä kunnon kamppailun: Tämä (onnettomuus) oli rangaistus siitä, että minulla on ollut niin hauskaa. Olen ollut liian onnellinen. Hyvä, että kaverit veivät minut juhlimaan onnettomuuden jälkeen. Se toimi korjaavana kokemuksena: Minulla voi yhä olla hauskaa, eikä siitä seuraa mitään pahaa.

Halailkaahan toisianne. Elämä on hauras.

4.12.2012

Tyhjää

Alkaa vähitellen olla sellainen olo, että tämä blogi on tehtävänsä tehnyt. Se on ollut purkautumiskanava, mutta kun enää ei ole samanlaista tarvetta purkaa kuin silloin kun tämän aloitin. Silloin tuntui, että olin täynnä kaikkea, mikä pitää kaataa ulos, oksentaa pihalle. Nyt vihdoin tuntuu, että on aika pistää luukut kiinni, alkaa rakentaa jotain ihan omaa, ihan itselle. Vetää raja yksityisen ja julkisen välille. Alkaa suojella itseään eri tavalla. Alkaa rakentaa itseään eri tavalla. Tehdä virheitä, eikä kertoa niistä kenellekään. Ajatella ilman, että raportoi ajatusprosessin tarkkaan tänne. Olla.

Enää ei ole palavaa halua kirjoittaa ylös kaikkia mielensärkijän tekoja. "Katsokaa, näin minulle on tehty!". Enää ei ole raastavaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joka seuraa minua joka paikkaan. Viha alkaa nostaa päätään. Alan vähitellen täyttyä siitä. Välillä tärisen vihasta ilman mitään syytä tässä päivässä. Vihan myötä tulee itsesuojeluvaisto. Minun ei tarvitse tehdä tiliä kaikesta tuntemattomille ihmisille. Minun ei tarvitse yrittää selittää kaikkea tuntemattomille ihmisille. Minun ei enää tarvitse. Kaikkea. Itse. Yksin.

Ei enää.

Nyt minulla on Dyykkari, joka hyväksyy minut karvoineen päivineen. Me olemme onnellisia ja se saa luvan riittää.

En minä ole tätä blogia sulkemassa. Kirjoitusten väli vain varmaan harvenee. En halua ajatella tätä paikkaa enää. Tämä on hautausmaa ja minä olen taas elossa. Tämä ei ole minun paikkani.

3.12.2012

Narsistin 10 tunnusmerkkiä

1. Itsekeskeinen
Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät, sinulla ei saa olla tarpeita. Hänen tunteensa ovat tärkeät, eivät sinun.

2. Ei pode omantunnontuskia
Ei tunnu omaavan omaatuntoa lainkaan. Ei kadu mitään, ei piittaa tekojensa seurauksista. Lait eivät koske häntä, sillä hän on aina erityistapaus. Manipuloi ihmisiä saadakseen mitä haluaa ja kokee käytöksensä täysin oikeutetuksi. Valehtelee ilman tunnontuskia. Ei myönnä tehneensä mitään väärin, vaikka jäisi siitä kiinni. Vaihtaa arvojaan sen mukaan, mistä milloinkin hyötyy.

3. Epäluotettava
Ei kykene sitoutumaan, ei pidä lupauksiaan: Lupaa, jos saavuttaa sillä jotain, ei katso lupauksen velvoittavan itseään mihinkään. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan. Elää monesti kaksoiselämää. Ei katso tarpeelliseksi kertoa puolisolleen menoistaan, tekemisistään tai rahoistaan.

4. Ei kestä arvostelua
Projisoi vikansa muihin. Mikään ei ole koskaan hänen syynsä, vaan aina sinun. Puhuu mustan valkoiseksi, saa sinut epäilemään itseäsi ja järkeäsi. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos puhuu itsensä pussiin, jatkaa puhumista kuin et olisi sanonut mitään, vaihtaa aihetta tai suuttuu.

5. Tunteeton
Ei ole kiinnostunut toisten tarpeista tai tunteista, ellei voi käyttää niitä hyödykseen. Tulkitsee tunteiden ilmaisun heikkouden osoitukseksi. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan ihmissuhteissa. Esittää marttyyriä. Muut kiusaavat häntä, vaikka hän yrittää parhaansa olla kaikille mukava. Ei koe tunteita kuten me muut, mutta usein hyvä näyttelemään niitä. Ei kuuntele sinua, koska ei välitä.

6. Kokee kulissit elintärkeiksi
Tarve esittää menestyvämpää ja osaavampaa kuin on: Minä olen oikeassa, minun tulee voittaa, minun tulee loistaa! Tuhlailee ylläpitääkseen kulissia. Tuhoaa oman ja muiden talouden. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein. Lähipiirilleen aivan eri ihminen kuin muille.

7. Haluaa kontrolloida kaikkea
Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä. Hänen täytyy saada sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana. Ilmoittaa, ei keskustele. Sanelee, ei kysy.

8. Arvaamaton
Ei siedä stressiä. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan, turvautuu usein väkivaltaan. Arvaamaton, ailahtelevainen. Muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä. Pitää läheisensä varpaillaan. Käyttäytyy hyvin ristiriitaisesti.

9. Mustasukkainen
Mustasukkainen kaikesta huomiosta, jota muut saavat. Palkinnot kuuluvat vain hänelle, suosio vain hänelle. Lapsen antama halaus puolisolle on narsistilta pois ja rike häntä vastaan. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita. Eristää sosiaalisesti.

10. Manipuloi
Saa ihmiset ympärillään voimaan henkisesti pahoin, imee tyhjiin. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta saisi ihmiset avautumaan. Käyttää saatuja tietoja henkiseen väkivaltaan. Käyttää seksiä kontrolloimiseen. Ei anna anteeksi. Roikkuu katkeruudessa, muistaa asiat vuosikausia. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä. Ilmaisee harvoin arvostusta ja silloinkin vain, jos haluaa kehutulta jotain. Murtaa läheisensä henkisesti tehdäkseen heistä hänessä riippuvia. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään. Vakuuttava. Onnistuu usein puhumaan ulkopuoliset puolelleen tavalla, jota uhri ei voi käsittää. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta. Hurmaava halutessaan. Kätkee todellisen itsensä, kunnes on saanut sinut valtaansa.