22.11.2013

Tuulee, tuulee...

Sisälläni myrskyää. Jostain nousee hirveä olo, enkä saa siitä selville muuta kuin että se on pahaa mieltä, pelkoa ja kauhua, joka on aikoinaan jäänyt lihaksiin jumiin. Vain tärinä auttaa. Ja Dyykkari. Viime yönä hän piti minusta niin lujaa kiinni unissaan, että se melkein sattui. Tuli sellainen olo, että olen hänelle tärkeä. Kun kosken häntä, se auttaa heti. Yleensä. Joskus olo on sellainen, että kaikki kosketus sattuu. Silloin tärisen, ja helpottaa. Tuntien tärinä on kutistunut joihinkin minuutteihin, joskus vain sekunteihin.

Leikkauskivut hellittivät, enää haukottelu sattuu. Onkin siis todella mukavaa, että haukotuttaa koko ajan. Taas vaihteeksi sellainen olo, etten jaksa kuin nukkua. Välillä, kun herää, tuntuu ettei jaksaisi edes hengittää. Onneksi nyt on aikaa levätä. Jos nämä vuodet toipumisen tiellä ovat minulle jotain opettaneet, niin sen, että kun väsyttää, pitää levätä.

Tuntuu, että piti kirjoittaa enemmänkin, mutta ajatus harhailee... Antaa olla.

2 kommenttia:

  1. Kun luen näitä sun kirjoituksia mun tulee fyysisesti paha olo. Sä pystyt pistämään ylös sen kivun mitä minä en pysty edes ajattelemaan tietoisesti. Nyt on se vaihe terapiassa kun pitäisi alkaa käsitellä. Keho jumii, paniikkikohtauksia ja kipuja on alkanut tulla. Pelkään että sekoan. Pelottaa koko ajan ja on turvaton olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa, että et sekoa. Parantuminen on pelottavaa, ahdistavaa ja välillä voimat on niin lopussa, että tuntuu, ettei jaksa enää. Se on kuitenkin sen arvoista. Ennen terapiaa olin jatkuvasti niin ahdistunut, että olin toimintakyvytön. Nykyään olen tyytyväinen elämääni, ja nämä ikävät jaksot ovat lyhentyneet ja harventuneet jatkuvasti. Vähän nurinkurista, että vaikka nyt muistan rajumpia asioita kuin alkuun, ne eivät tunnu läheskään niin pahoilta kuin ne ensimmäiseksi muistamani jutut. Nyt tiedän jo, mitä odottaa ja että paha olo menee ohi.

      Suosittelen tutustumaan stressinpurkuliikkeisiin (trauma releasing exercises). Ainakin minulla auttoivat ahdistukseen. Kehosi tietää, miten se paranee, luota siihen ja kuuntele sitä. Ja voimia!

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)