28.12.2013

Kirottu mies

Reissu teki hyvää. Ei ehkä rahatilanteelle, mutta Dyykkarille. Hän oli ensimmäistä kertaa kuukausiin useita päiviä pelaamatta tietokoneella ja meillä oli aikaa puhua. Hän kirosi minut alimpaan helvettiin siitä hyvästä, että reissu pakotti hänet yksin ajatustensa kanssa, mutta se juuri oli tavoitteeni, muhahahahaa. :)

Huono puoli on, että muualla olo laukaisi minulla stressin, mikä tarkoitti sitä, että flunssa iski. Koska minulla on periaate, että kipeänä ei opiskella, kaikki vain kasaantuu... Äh.

Opiskelujen lisäksi mieltä painaa parikin asiaa. Yksi niistä on se, että olen mielessäni avannut pako-oven tästä suhteesta. Mitä lähemmäs Dyykkari minut päästää (ja nyt hän päästää jo todella lähelle), sitä isommalle se ovi avautuu. En tajua itseäni. Luulisi, että olisin onneni kukkuloilla, kun vihdoin olen päässyt näin pitkälle. Kai se johtuu siitä, että pelkään. Pelkään, että parisuhde vaatii enemmän kuin mitä siitä saan. Tilastojen valossa naisen ei kannattaisi pariutua. Naimisissa olevat naiset kuolevat nuorempina kuin sinkut. Kai se johtuu siitä, että pitää kestää sitä miestä.

Joudun luopumaan asioista, joista en haluaisi. Kirottu mies, huolissaan minusta. Väittää, että jotkut tapani ovat itsetuhoisia, haluaa minun lopettavan ne. En tahdo. En.

Kai tässä pitää tehdä itsensä kanssa töitä, että vihdoin luopuisi itsensä tuhoamisesta, mutta kun se on niin kivaa! Mur.

Kirottu mies. Rakastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)