27.1.2014

Jee!

En meinaa itsekään uskoa, mutta Dyykkarilla on nyt masennuslääkitys. Hän ei kyllä ikinä olisi päässyt lääkäriin ilman minua: Varasin ajan, laitoin kellon herättämään, kävin laittamassa auton lämpiämään, keitin puuroa ja kahvia, varastin peiton, etsin vaatteet, lompakon, kännykän ja avaimet, pakotin miehen sängystä ja ajoin meidät lääkäriin.

Vastaanotolla Dyykkari jaksoi hädin tuskin hengittää. Olimme etukäteen sopineet, että minä kerron lääkärille tilanteesta, ja Dyykkari vastaa lisäkysymyksiin, jos minä en osaa. Olin kirjoittanut etukäteen paperille asiat, jotka piti sanoa. Mitkä ovat oireet, mikä on tilanne, mitä Dyykkari toivoo käynniltä. Luin paperin ja vastasin lääkärin kysymyksiin. Dyykkari jaksoi vastata pariin kysymykseen, mutta pian hän vastasi enää vain nyökytellen tai päätään puistellen.

Minä pidin huolen, että lääkäri kirjoitti reseptin sekä masennuslääkkeelle, nukahtamislääkkeelle että tarvittaessa otettavalle rauhoittavalle lääkkeelle. Hylkäsin pari ensiksi ehdotettua, koska niitä oli jo kokeiltu, huonolla menestyksellä.

Aamulääkkeeksi tuli Escitalopram 10 mg, iltalääkkeeksi Mirtazapiinia 15mg, tarvittaessa otettavaksi Lorazepam 1mg (max. 2/päivä), nukahtamiseen 1-2 kpl Imovane 7,5 mg. Ensimmäisen testipäivän perusteella ei toimi. Lääkkeet tekevät olon vain tokkuraiseksi, ahdistus pysyy. Pitää soittaa aamulla lääkärille ja pyytää jotain vahvempaa tuohon ahdistukseen.

Lääkkeet ovat minun takanani, Dyykkari ei edes tiedä, missä ne ovat. Näin siksi, ettei hänelle tulisi himoa ottaa niitä enemmän kuin on määrätty. Valitettavasti en voi estää miestä hakemasta kaupasta kaljaa lääkkeiden seuraksi. Aluksi hän meinasi, että pysyy vahvana, eikä mitään hae, mutta kun ahdistus ei lääkärin lupauksista huolimatta hellittänyt, mies antoi periksi. Sen hän on jo oppinut, että alkoholin kanssa rauhoittavat toimivat paremmin. En viitsinyt tuosta vetää hernepeltoa nenään. Mikään ei tapahdu taikaiskusta. Olen tällä hetkellä vain äärimmäisen tyytyväinen siihen, että Dyykkari on aloittanut masennuslääkityksen. Nyt mennään päivä kerrallaan ja yritetään pysyä hoidon piirissä.

Ps. Edelliseen postaukseen liittyen: En joudu pakkaamaan kamojani. Kotona oli toinen ääni kellossa. Minua halittiin, pussailtiin, pidettiin hyvänä. Ilmeisesti se, että estää miestä tappamasta itseään, vie tämän ensiapuun ja vahtii, että siellä saa myös hoitoa, on romanttisinta, mitä on. Ilmeisesti olen nyt osoittanut välittäväni, oikeasti.

6 kommenttia:

  1. Hui millaisia kuulumisia täällä! :O Toivottavasti lääkkeet alkavat pian auttaa, sitä odotellessa tuosta rauhottavasta varmasti kannattaa kysellä, ennenkuin masennuslääkkeet alkavat toimia täydellä teholla. Puhuiko lääkäri mitään osastohoidosta? Kun kamalat paineet kasautuvat kyllä sinulle sinne kotiin, sitä tässä vähän huolehdin... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykiatri oli ensiavussa sitä mieltä, ettei osastohoidolle ole välitöntä tarvetta, mennään avohoidolla. Omalääkäri oli sitä mieltä, että kun masennus ei ole psykoottista, pärjää avohoidossa. Tänään ovat olleet yhteydessä puhelimitse ja seuraava hoitokontakti torstaina. Eilinen oli rankka päivä, kun mies epäili lääkkeitä, vaati niitä enemmän kuin niitä sai antaa ja kärsi ahdistuksesta. Tänään on ollut jo helpompaa. Lääkitys saa miehen vain nukkumaan, joten minun tarvitsee vain töniä hänet hereille siksi aikaa, että ottaa seuraavan napin. Kyllä tämä tästä. :)

      Poista
  2. Itsellä aika samannäköinen valikoima käytössä, masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Ekan viikon lähinna nukuin (tosin olin oireillut nimenomaan unettomuudella monta viikkoa, eli oli velkaakin), tokan viikon kehonhallinta oli heikompi kuin teinillä kasvupyrähdyksessä - törmäilyä, kompurointia, esineiden tiputtelua - ja kolmannella viikolla alkoi yleinen ahdistus helpottaa, tosi pikku hiljaa. Ehkä puolentoista kuukauden kohdalla alkoi olla "normaali" olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että sulla toimi, vaikkakaan toi toinen viikko ei kuulosta kovin kivalta... :S Yritän saada tuon miehen uskomaan nyt ensin tämän viikon siihen, että lääkkeitä kannattaa syödä. Toivotaan, että niitä tuloksiakin rupeaa jossain vaiheessa tulemaan. Dyykkari ei ole tunnettu kärsivällisyydestään. :D

      Poista
  3. Eikö lääkäri kertonut että lääkkeet alkavat vaikuttaa toivotulla tavalla vasta päivien - muutaman viikon kuluttua? Jos miehesi on akuutisti itsetuhoinen, hänen oikea paikkansa siihen asti on psykiatrisessa hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kertoi, ja sen itsekin kokemuksesta tiedän. Saimme vain sen käsityksen, että noilla rauhoittavilla pitäisi tuntua vaikutusta ahdistukseen jo samana päivänä. Ilmeisesti ahdistus on kuitenkin sen verran voimakasta ollut pitkään, että sitä ei ihan heti nujerreta. Näin ensihätään annosta nostettiin, ja se näyttäisi toimineen.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)