12.1.2014

Pöh

Minä täällä taas mietin, miksi ihmiset eivät voi sanoa tarvitsevansa apua sen sijaan, että hyökkäävät toistensa kimppuun: "Tämä on sinun vikasi!" Ahdistaa ja masentaa. Enkä minä voi tehdä mitään, koska neuvojani ei kuunnella.

Tein myös löydön. Lukekaahan, aiheena kehonkuva. Teksti löytyy, kun selaa sivua alaspäin.

2 kommenttia:

  1. Et kuule arvaa kuinka hämmentävää oli saada sun kommentti kesken tekstin kirjoittamisen! Saatat hieman hämmästyä jos luet uusimman tekstin... :) Hyvin toimi kyllä sun "mökkiläisdiagnoosi", heh.

    Jännä asia myös tuo liikunnan liittäminen vihanpurkuun. Joskus kotona vedän videolta myös kickboxing-tyylistä treeniä, se toimii erittäin hyvin. Mutta huomasin yhden mielenkiintoisen seikan...nimittäin. Uskallan liikkuessa purkaa kyllä vanhempiani kohtaan, mutta en koskaan "Herra X":ää kohtaan. Kai pelkään että se viha saisi mut hulluksi, en pystyisi käsittelemään sitä ja päätyisin tekemään jotain typerää. Näköjään pelkään edelleenkin vihan tunnetta, vaikka paljon olen päässytkin eteenpäin....

    VastaaPoista
  2. Hyvä, jos oli diagnoosista jotain hyötyä.

    Minun osillani on tapana oikeuttaa olemassaolonsa paisuttelemalla kantamiansa tunteita ja muistoja huomattavasti suuremmiksi kuin mitä ne oikeasti ovat, kun ne kohtaa. "Hirvittävä määrä itkua, johon kuolee" on maksimissaan vartin, puolen tunnin itkeskely. "Viha, joka purkautuessaan tuhoaa maailman" on raivonpurkaus, jonka aikana hakkaan tyynyä jonkin aikaa, ja huudan kahdesti ääneen. Joo, maailma tuhoutui, nyt ei varmaan enää kukaan voi rakastaa minua.

    Hienoa kuulla, että edistyt. :)

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)