3.1.2014

Rampamielestä vauhtimimmiksi

Pelkäämisen loppumisella on ollut huimia seurauksia. Nyt tajuaa, miten hirveästi minulla on mennyt energiaa ihan vain siihen, että olen PELÄNNYT. Heräsin tänään itsestäni kuudelta, pakotin itseni nukkumaan vielä tunnin, mutta sitten oli pakko nousta. Olen jo tehnyt rästissä olleita koulujuttuja vinon pinon ja siivonnut keittiön. Tätä on nyt jatkunut jo useamman päivän. Illalla menen aikaisin nukkumaan, kun keho alkaa jo kymmenen aikaan vinkkailla, että voisi rauhoittua. Unta ei enää riitä loputtomiin. Viime yönä tuli kyllä nukuttua se 9 tuntia, mutta edellisenä yönä oli jäänyt univelkaa tunti tai kaksi, joten se oli kai takaisinmaksua.

Opiskelujuttuihin tarttuminen on muuttunut älyttömän helpoksi. En enää ole lykännyt kaikkea loputtomiin. Olen jo katsonut koko kevään kurssien aikataulut ja merkinnyt kalenteriini, milloin pitää ruveta lukemaan mihinkin tenttiin. Vatsanpohjassa ei enää koko ajan paina tunne, että minä epäonnistun, että minusta ei ole tähän, että pitää pelätä epäonnistumista. Nyt on rauhallinen olo: minusta on tähän, hiljaa hyvä tulee. Tämän päivän jutut on jo tehty, nyt voi rauhassa löhötä ja katsella televisiota. Tai olla Dyykkarin kutitettavana, mihin se touhu usein johtaa.

Unen laatu on parantunut, enkä enää pyöri sängyssäni hereillä mieleni heitellessä uhkakuvia seinille. Enää ei pelota, että joku murtautuu meille. Enää ei pelota, että joku vaanii sängyn alla tai kaapissa. Minä olen turvassa täällä.

Olo on epätodellinen. Ei tämä voi olla totta. Minäkö jaksaisin näin paljon? Eilen tuli tehtyä kahdesti ruokaa, käytyä kaupassa (muistin jopa palauttaa pullot!), luettua kahteen tenttiin, sovittua sähköpostitse asioita, pestyä koneellinen pyykkiä, siivottua ja tiskattua, suunniteltua ja ajoitettua opiskeluja ja tuntui, että minulla jäi ihan hulluna aikaa! Kaikki "pakollinen" oli tehtynä jo kuuden aikaan illalla, joten loppuillan sai katsella leffaa, jutella kämppisten kanssa ja paijata Dyykkaria.

Nyt voisi syödä aamupalaa ja lähteä sitten kävelylle. On olo, että pitää päästä liikkumaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)