20.1.2014

"Sukulais"vierailu

Kuulin, että mielensärkijä on pois kaupungista, joten uskalsin käydä siinä kirotussa talossa. Nuorimmainen halusi esitellä minulle yhtä jos toista huoneestaan. Tajusin vierailun aikana, ettei minun enää kannata käydä siellä. Sillä paikalla ei ole minulle mitään annettavaa. Laiminlyöjä on hyvää vauhtia muuttumassa katkeraksi ämmäksi. Ei häntä kiinnosta minun elämäni. Suurimman osan ajasta hän oli puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa. Joka paikka siinä talossa on saastainen. Sain pestä kaikki vaatteeni ja itseni päästyäni kotiin, jotta pääsin siitä kissankusen hajusta eroon. Ainoa vaikutus vierailulla oli hyvä mieli nuorimmaiselle ja esineet, jotka pelottivat osiani. Vaikka nyt pystyinkin pitämään ne rauhallisina kertomalla niille, ettei mielensärkijä ollut lähimaillakaan. Yksi tuli jopa uteliaana olkapäälle tutkimaan sitä kaikkea. Se oli viimeksi nähnyt mielensärkijän pesän joskus 80-luvulla, jos silloinkaan.

Pitää muistaa muistuttaa itseäni tästä, jos joskus taas tulee mieleen käydä siellä. Siitä ei ole hyötyä. Ei se enää saa minua paniikkiin, mutta jo sen talon näkeminen oksettaa. Koko paikka on luotaan työntävä. Iljettävä. Eikä minua edes kutsuta siellä oikealla nimelläni.

2 kommenttia:

  1. Eikö mielensärkijä ole käyttänyt hyväkseen nuorinta sisarustasi vai miksi hän asuu vielä siellä?

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)