10.1.2014

Vuoropuhelua

z: Minä en halua kuolla. Ja sitähän yhdistyminen tarkoittaisi, eikö? Eikö? Että voisi yhdistyä, ja silti elää? Selitä, miten.

x: No jos me yhdistymme, me kaikki voimme toimia ja elää ihan tässä hetkessä. Me kaikki tiedämme, mitä tapahtuu, aina.

z: Mutta sillon me myös jouduttaisiin aina tekemään kompromissi siitä, mitä tehdään.

x: Yleensä joo, mutta ei aina. Voidaan esimerkiksi päättää, että nyt tehdään tuon osan halun mukaan, ja vaikka piirretään. Tai sitten vietetään yksi päivä metsässä, jos joku niin haluaa. Yksittäisten osien haluista tulisi kaikkien haluja, jolloin kaikki voisivat toimia niiden halujen mukaan. Ymmärrätkö? Voitais tehdä yhteistyötä siten, että kaikki saa sen, mitä haluaa.

z: Mä en taho.

x: Mikset?

z: ...

x (maanittelee): Myönnä nyt.

z (vastentahtoisesti): No koska mä yhä pidän yllä sitä toivetta, että joku päivä mä saisin yksin, itte sanella kaiken, mitä tehdään.

x: Sä tiedät itsekin, ettei se tuu koskaan tapahtumaan.

z: Huoh. Joo. Niin mä tiiän. Kai se on tässä pakko vihdoin myöntää...

(hiljaisuus)

z: No. Mites tästä eteenpäin? Mitä sä meinasit tehdä?

(Tunnen, kuinka osa yhdistyy minuun, ja keskustelu lakkaa.)

1 kommentti:

  1. Mä niin pidän sun tavasta kirjottaa. Kiitos että jaat kokemuksesi.
    Olet rohkea.
    Voimia.
    Linkitän tämän ystävälleni jolla epäillään dissosaatiota ja hän on läpikäynyt jonkinlaista hyväksikäyttöä elämässään, en tiedä tarkalleen millaista - mutta kuitenkin, jos voisit toimia blogisi / kirjoitustesi kautta vertaistukena hänelle.

    Voimia <3

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)