25.2.2014

Ä plöh

Näin unta näädästä. Siinä minun oli ikävä häntä. Herätessäni tajusin, että tässä ei ole mitään järkeä. Minä en kaipaa sitä ihmistä per se. Minä kaipaan ihmistä, joka kuuntelisi.

Tänään kävin lenkillä. Sen loppupuolella naamani päätti, että se haluaa auki. Irvistelin sitten kaduilla kulkiessani ja toivoin, ettei kukaan tuttu osuisi kohdalle.

Vatsassa vääntää. En ole syönyt, mutta ei ole nälkä. Paha mieli. Ahdistaa. Niin, ja naaman lihakset yrittävät saada itseään auki. Jos joku katselisi vierestä, luulisi varmaan minun seonneen. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä ilmeitä naamallani käy. Pitäisi katsoa pelistä, mutta ei jaksa.

Ei jaksa mitään.

Ps. Tuli mieleen, että nimesinköhän Dyykkarin dyykkariksi, koska hän poimi eksäni hylkäämät jämät ja toi ne kotiinsa? Onko minut dyykattu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)