23.2.2014

Löysin tunteeni

Ne ovat jumissa kasvoissani. Aloin miettimään, että kun nyt minussa on etureidetkin auki, niin missä hitossa enää voivat tunteeni olla jumissa. Sitten tajusin, että kasvojeni lihakset ovat yhä aukeamatta. Siellä niiden tunteiden täytyy olla. Rosen-terapeuttini sanoi, että minulla todennäköisesti on hyvin ilmeikkäät kasvot, mutta tällä hetkellä näyttää, kuin minulla olisi naamio. Viime yönä poskessani alkoi väristä yksi hyvin pieni lihas. Yritin saada muitakin auki, mutta vain kaulani lihakset suostuivat edes vähän yhteistyöhön. Tuon pienen värinän myötä tajusin, että poskissani on useita lihaskerroksia, joita en tunne lainkaan.

Katsotaan. Seuraillaan.

2 kommenttia:

  1. Käyn samanlaista prosessia läpi; onneksi mulla on tukenani alusta lähtien ollut psykiatrian polin ja psykoterapeutin lisäksi fysioterapeutti. Tänään fysioterapeutti totesi, että olen varmaan siksi tukossa koko ajan nenästäni eikä leikkauksetkaan ole auttaneet, koska olen oppinut ilmemaneereja, surullisia ilmeitä, joiden vuoksi kasvojen lihakset ovat niin jumissa, että vetävät nenän tukkoon.

    Taas yksi askel ja ymmärrys eteenpäin. Nyt täytyy alkaa havainnoida omia ilmemaneereja ja päästä eroon niistä nyrpistyksistä ja lihasjännityksistä, jotta kasvot voivat päästä myös mukaan elämään niitä vapautuvia tunteita enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mielenkiintoista! Mulla on kommentoitu vasta tota, että oon jäädyttänyt kasvolihakseni, ne on jumissa ja tunnottomat. Joten en suurinta osaa pysty ees käyttämään... Pitäis varmaan varata Rosen-aika taas, mutta nyt on elämä niin rauhatonta, ettei varmaan ota vastaan...

      Hirveen moneen asiaan nää psyykkiset jutut vaikuttaa!

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)