13.2.2014

Miksi aina keväällä??

Luulin, että olin menettänyt mielenkiintoni psykebileitä ja psykeä kohtaan, mutta olin väärässä. Nyt olen taas ollut kaksi päivää napit korvissa ja antanut outojen rytmien ryömiä alitajuntaani. Ilmeisesti vain osani, jotka pitää psykestä, olivat muualla. Nyt ne on taas nousseet pintaan. Jos en kuuntele musaa koko ajan ainakin toisella korvalla, tulen hermostuneeksi. Jytke pitää osani rauhallisena, vaikka itse en sitä aktiivisesti kuuntelisikaan.

Näihin osiin kuuluu muutakin. Ainakin yksi niistä on aktiivinen, aikaansaava, itsevarma, kokee itsensä vahvaksi, kaipaa jännitystä elämäänsä ja nauttii huomiosta. Vapaa seksuaalisuus kuuluu myös tähän (tai johonkin näistä) osaan. Se ei välttämättä tarkoita irtosuhteita, mutta osa tykkää flirttailla ja ainakin esittää seksuaalisesti itsevarmaa. Kun tämä osa on pinnalla, alkaa tapahtua. Tai ainakin haluaisin, että jotain alkaa tapahtua. Mitä, en tiedä, mutta jotain jännää.

Olen viime aikoina tuijotellut kattoon ja tuntenut osieni vaihtuvan. Olen haaveillut siitä, että saisin näyttää elämäni kahdelle tärkeälle ihmiselle kaikki osani. He eivät vieläkään ymmärrä, mitä tarkoittaa se, että oikeasti olen osissa.

Oi, ihana kohta biisissä. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Pakko sulkea silmät hetkeksi ja vain nauttia. Euforian purkaus aivoissa on valtava. Viimeksi olen tainnut nauttia musasta näin paljon viime syksynä...

Ajatukset karkailevat, moni haluaisi päästä ääneen.

En ole oikeastaan koskaan selittänyt Dyykkarille, mitä dissosiaatiohäiriö tarkoittaa käytännössä. Hänestä olen tuulella käyvä. Kun saan jotain päähäni, toteutan sen. En minä ole täysin arvaamaton. Osani vain vaihtelevat, joskus aika tiuhaankin.

Haluan rastat.

Haluaisin puhua Dyykkarin ja Näädän kanssa.

Näätä on yhdelle osalleni kuin isoveli, toiselle kuin... no, seksijumala. Se kokee hirveän voimakasta vetoa siihen mieheen, mutta toinen osa ei halua, että asiat johtavat seksiin. Se olisi ihan tyytyväinen pussailuun.

Ei, ei ei! Tämä menee ihan väärin nyt! Ei saa ajatella muita miehiä! Me emme halua pettää Dyykkaria!

Niin, siitä syystä minä pistin itseni nukkumaan sohvalle yhtenä iltana, kun olin seksin aikana mennyt ajattelemaan yhden söpön pojan naamaa, hiuksia, rintalihaksia... Ei sellaista saa tehdä!

Joo, olen aika sekaisin. Osani ovat hajallaan. Olen kyllä ihan toimintakykyinen. Tänään kävin tekemässä pakolliset, olemassa pakollisissa menoissa, hain pakolliset jutut, tein pakolliset tehtävät...

Kai tämä laukesi siitä itsemurhayrityksestä. Siis Dyykkarin. Pelästyin niin hirveästi. Olin puhunut osilleni niin paljon siitä, kuinka Dyykkari on turvallinen ja häneen saa voi luottaa (jännä, miten paljon freudilaisia lipsahduksia tekstiini tulee, kun yritän kirjoittaa... :) ). Sitten hän menee, ja tekee jotain tuollaista. Lapsiosani järkyttyivät syvästi. Niiden maailma meni raiteiltaan, ja moni niistä katosi tästä todellisuudesta, tai ainakin yritti mennä takaisin siihen pehmeään pimeyteen, joka mielenäni tunnetaan.

Dyykkari ehdotti minulle tänään, että jatkossa puhuisin pahoista asioistani terpalle. Paitsi että minä en käy terapiassa, enää. Joskus on tullut mieleen, että siellä olisi ihan hyvä taas käydä. Puida läpi tätä valmistumista, siihen liittyviä tunteita, tunteita Dyykkariin  liittyen, kaikkea. Elämäni tuntuu muuttuvan liian nopeasti, liian hyväksi, enkä minä me pidä siitä.

...

Höpsis. Kaikki on ihan hyvin. Valmistut vaan, j

No kun ei me valmistuta! X on aloittamatta, Y kesken, mitä vittua!!! (lausuntoa on sensuroitu)

Eikä musta sitäpaitsi oo siihen, oon paska.

Huoh.

Ok. Kasaillaas taas vähän itteemme.

Keskustelua. Nyt. Heti. Mun tarttee saada purkaa joitain asioita Dyykkarin kanssa. Mutta ensin ne pitäis saada käytyä läpi ittensä kanssa. Kaikkien osien.

Vitut.

Jos vaan pimeään huoneeseen tuijotetlemaan seinää. Joo. hyvä idis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)