3.3.2014

Osa-osastolla

Eilen illalla, kun menimme nukkumaan, Dyykkari kysyi, miksi puhun niin matalalta. Vastasin, että nyt pinnalla on Sipe, puolustautuva osani. Tähän Dyykkari totesi, että enkö voisi aina puhua niin? :D (Tämänhetkinen puheääneni kuulostaa liian kimeältä, tiedän. Olen huomannut puhuvani sitä korkeammalta, mitä nuorempi osa on pinnalla.) Puhuttiin sitten myös siitä, että miksi Sipe on pinnalla: Koska olin vihainen, kun oli taas tullut riitaa Dyykkarin pelaamisesta. Dyykkari sitten kysyi, että miksi haluan kuitenkin maata hänen kainalossaan? Vastasin, että lapsiosani kaipaavat rauhoittelua, kun huomenna on jännä päivä, ja (uusi nimeni) rakastaa häntä. Vähitellen siinä keskustelun aikana Sipe katosi paikalta. Liisa astui sen tilalle, ja huomasin kyseisen neidin omaavan suorastaan äidillisen hoivausvietin Dyykkaria kohtaan. Onko Liisa kaikkien vauvakuumeiluitteni takana vuosien varrella?

Näyttäisi siltä, että Dyykkari tarvitsee vain vähän aikaa sulatella tätä minun osajuttuani. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)