7.4.2014

Leikatkaa käteni irti

Olen kuumeessa, joten reissu jäi lyhyeen. Nyt ollaan kotona, ja toivutaan.

Pyysin Dyykkaria keittämään vettä. Kun menin hakemaan sitä, alkoi pyörryttää. Kaaduin lattialle. Dyykkari oli mennyt tupakalle (joo, hän alkoi tupakoida taas, kun eksän asianajaja otti yhteyttä), ja jättänyt parvekkeen oven auki. Sisään ryöminyt savu sai minut yskimään, joten pakotin itseni sulkemaan oven. Sitten kävin avaamassa ikkunan toiselta seinustalta. Tuntui, että tarvitsin happea. Kaaduin taas. Dyykkari, joka oli nyt lukkojen takana partsilla, alkoi hakkaamaan ovea. En päässyt ylös. Aloin nauraa. Yksi pökräävä nainen, ja parvekkeelle jäätyvä mies.

Pääsin vihdoin ylös, aukaisemaan oven. Kaaduin taas lattialle. Huone tuntui vispaavan joka suuntaan. Dyykkari, joka oli yhä vihainen siitä, että oli jäänyt lukkojen taakse, kysyi, mikä on. Kerroin, että pyörryttää. En ihan tiedä, missä järjestyksessä seuraavat asiat tapahtuivat. Dyykkari oli olohuoneessa, vierelläni, yritti nostaa minua. Halusin syliin, mutta olin liian painava. Minuun sattui, lyyhistyin lattialle, ja aloin itkeä. Haluisin pyytää Dyykkaria kaatamaan kuuman teeveden päälleni, mutta jätin sen sanomatta. Dyykkari puhui minulle jotain, mutta keskityin osaani.

"Mikä nyt on?"

Päälleni kaadettiin kuumaa vettä. Minua potkitaan. Mies huutaa minun olevan pedofiili, huora. Tekevän mitä vain, mitä hän käskee.

Huimaus loppuu. Rentoudun niin, että tuntuu kuin uppoaisin lattiaan. Dyykkari käy heittämässä peiton päälleni, ja menee pois. Jonkin ajan kuluttua jaksan nousta ylös ja siirtyä sänkyyn. Keskityn sisäiseen maailmaani. Yksi osistani haluaa nousta sängystä ja tarttua veitseen. Estän sitä. Se haluaa leikellä vasemman käteni, tuhota sen, leikata sen irti.

Toinen osani saa minut hetken ajaksi vakuuttuneeksi siitä, että nousin jo sängystä. Että nyt mennään hakemaan veitsi. Se haluaa satuttaa minua. Tappaa minut. Viiltää kurkkuni auki. Teen sille reality checkin. Nyt ollaan sängyssä, ja tästä ei nousta.

Saan kyseltyä ja pääteltyä, että ensimmäinen osani kertoi minulle painajaisesta, jota näin teininä. Näin todentuntuista unta, jossa kävelin keittiöön. Otin suurimman veitsen, ja aloin tehdä syviä viiltoja käsivarteeni. Kuin olisin valmistellut kalaa uuniin. Lopulta nauraen hakkasin käden irti, ja heräsin huutooni, joka tarttui kurkkuuni. Tämä painajainen liittyi ilmeisesti Malikin synnyttäneeseen tapahtumaan.

Toisen osani ongelma liittyi muuhun. Tartuin sanaan "pedofiili". Meitä potkinut mies oli kutsunut minua pedofiiliksi. Osani ei kertonut minulle kaikkea suoraan, mutta ilmeisesti olin teininä uhannut kertoa kaiken. Mikä on tehokkain keino estää jotakuta vasikoimasta? Tee hänestä uhrin sijaan osallinen. En halunnut nähdä, mitä osa muisti. Kerroin sille, että ymmärrän. Annoin sille (itselleni) anteeksi. Olin toiminut pakotettuna. Olin toiminut niin, jotta minua ei tapettaisi. Sen sijaan minut vain pahoinpideltiin. Myöhemmin olin haaveillut kostosta, hyvin yksityiskohtaisesti. Vannonut, että kostan. Jokainen kostofantasia vain päättyi niin, että kuolin. Ehkä minun olisi pitänyt.

Nyt en saa sitä itkevää pikkutyttöä mielestäni. Haluan leikata aivoni irti.

Yritän lohduttautua sillä, että minulle on kerrottu, ettei muistoja ole enää. Tämä oli se pahnan pohjimmainen. Se kaikista hirvein, mitä tapahtui. Raiskasin, koska en halunnut kuolla.

Minä ansaitsen kuolla. Ne miehet ansaitsevat kuolla.

Katsoin juuri Yön ritarin. Siinä Batman sanoo Jokerille, että tämä oli väärässä olettaessaan kaikkien olevan kuin hän. Hirviön silmissä muutkin ovat hirviöitä, jotkut vain eivät vielä ole toteuttaneet itseään.

Nämä muistot selittävät sen, miksi olen viime aikoina fantasioinut siitä, että voisin harrastaa seksiä itseäni pienikokoisemman naisen kanssa. Olen pyrkinyt alitajuisesti toisintamaan tapahtuman, ainakin joiltain osin. Tällaisina hetkinä on vaikea vakuuttaa itselleen, että reaktioni ovat terveitä reaktioita sairaisiin tapahtumiin.

Minä en kertonut, koska en halunnut kenenkään saavan tietää. En halunnut kohdata siskoani, ja kertoa hänelle. En vieläkään halua.

Maatessani lattialla pohdin myös suhdettani Dyykkariin. Tämä ei voi jatkua näin: minä saan dissosatiivisen kohtauksen, koen takaumia, ja hän suuttuu minulle. Syyttää, että esitän, että kerjään huomiota. Jälkimmäinen on osittain totta. Minä kaipaan kohtauksen aikana sitä, mitä ilman olen jäänyt: lohtua. Sitä, että joku ottaisi syliin, ja silittäisi päätäni. (Rastat ovat muuten loistava ankkuri nykyhetkeen!) Yritin puhua hänen kanssaan tästä, kun olin rauhoittunut. Hän ei halunnut edes keskustella asiasta. Vetosi väsymykseen, ja meni nukkumaan.

En halua suhdetta, jossa oireitani ei oteta tosissaan, ja jossa niille suututaan. Olen näemmä taas väärän miehen kanssa, mutta kipu ei ole vielä 10.

Ex-mieheni rakasti minua, mutta hän ei uskonut minuun. Hän uskoi minun olevan ikuisesti rikki.

Hänen edeltäjänsä raiskasi minut. Niin, ja piti ties kuinka monta tyttöystävää ja yhden illan panoa rinnallani.

Näiden kahden välillä oli mies, joka rakasti minua vuosikaudet kaukaa, mutta jota minä en osannut rakastaa takaisin.

Tuolla parin talon päässä asuu mies, joka lainaa minulle saunaansa, kun sitä tarvitsen. Hän rakastaa minua. Häntäkään en osaa rakastaa. Itse asiassa, jollain tasolla inhoan häntä. Hän haisee pahalta, hänellä on ruma nenä ja ärsyttävä hönötys naurun tilalla. Mutta puolisonsa kanssa hän on luvannut, että saan milloin tahansa ilmestyä heidän ovelleen, ja he auttavat. Kuinka usein tässä maailmassa saa sellaisia tarjouksia? Vaikka siihen sisältyykin pieni toive, että jonain päivänä hän pääsisi sänkyyn kanssani. (Heillä on avoin suhde, ja puolisonsa tietää hänen toiveestaan. Asiasta on keskusteltu.)

Mistä löytäisi savuttoman, elämäniloisen hipin, jolla olisi elämä kuosissa, ja joka olisi valmis rakastamaan minua nyt? Ei sitten, kun on parantunut masennuksesta, saanut elämänsä kuosiin, päässyt irti riippuvuuksistaan, kasvanut aikuiseksi, vaan NYT. Luulin löytäneeni sellaisen Dyykkarista, mutta pilasin taas kaiken.

Toisaalta, en minä osaisi varmaan unelmieni miehen kanssa olla. Jokainen, joka minua rakastaa, on hullu.

3 kommenttia:

  1. Voi kuinka tutun tuntuisia ajatuksia taas sinulla. :( Sanon sinulle samoin kun sinä jokin aikaa minulle; Et sinä ole paha, sinulle on tehty pahaa.
    Meille on jaettu nämä paskat kortit joiden kanssa on vain koitettava tulla toimeen. Voimia meille ja voimahali sinulle.

    Ronja

    VastaaPoista
  2. Apua, järkyttää aina vain että mihin ihmiset pystyy, miten seksi (eniten juuri seksi) on se mikä saa ihmiset ihan järkyttäviin tekoihin... Mikä siinä on niin iso että sen vuoksi pitää niin pahoja asioita tehdä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan korjata: Ei tämä ole seksiä. Tämä ei ole seksiä nähnytkään. Tämä on väkivaltaa. Seksi on sitä, mistä jokainen osallistuja nauttii, joka lisää molempien hyvinvointia sekä henkisesti, että fyysisesti. Se purkaa stressiä, kohottaa kuntoa ja tuntuu hyvältä.

      Se, että ihmistä voidaan vahingoittaa niin kipeästi juuri seksin kautta, ei tee siitä väkivallasta seksiä. Ihminen on haavoittuvimmillaan juuri seksuaalisuutensa kautta, ja on olemassa ihmisiä, jotka eivät pelkää sitä käyttää hyväkseen.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)