30.5.2014

Mikä ero on sillä, että osa vaihtuu, ja mielentilalla?

6 kommenttia:

  1. Eri osalla voi olla eri mielentila. Sama asia vaikuttaa eri osiin eri tavalla, niiden "Ikätasosta" ja tehtävästä riippuen? En tiedä.
    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eri osat voivat olla eri mielentiloissa. Laitoin mieleennousseen kysymyksen tänne ylös vähän huonosti. Yritän muotoilla sen paremmin:

      Mikä ero näillä kahdella on:

      Minulla vaihtuu pinnalla oleva osa.
      Ihmisellä, jonka psyyke on kokonainen, mielentila (eli pitkäaikainen tunnetila) muuttuu tai vaihtuu.

      Poista
  2. Omalta kohdaltani voisin sanoa, että parhaiten nämä erottaa toisistaan kun alkaa tarkemmin tutkimaan minkä ikäisenä näitä uusia tunteita kokee. Helpompi on huomata, jos aikuinen osa vaihtuu lapsiosaksi, koska silloin asioihin suhtautuminenkin muuttuu lapselliseksi. Jos taas lapsiosa on ollut kauan pinnassa huomaamatta (minulle ainakin näin käy), saattaa olla vaikea huomata osan vaihtumista aikuiseksi.

    Ronja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on yhä vaikea saada selville, kuka tuli pintaan. On myös hirveän rankkaa koko ajan pohtia sitä, mikä tunne kuuluu kenellekin. Keskittyy sitten vain niihin häiritsevimpiin. Yhä useammin "joutuu" toteamaan, että me koemme tämän ja tämän asian, ei joku yksi osa, vaan useita, ehkä kaikki.

      Poista
  3. Eheän ihmisen mielentilan vaihtuessa ei vaihdu persoona (eli katsontakanta elämään, ajattelutapa, käsiala tms). Mielentila voi siis olla iloinen, jolloin ihminen voi muistaa olleensa yhtä iloinen myös silloin joskus 15v, mutta tällöin ei lähde kokemaan asioita kuin olisi yhä 15v. Persoona pysyy koko ajan nykyhetkessä, vanhat kokemukset ovat muistoja, joihin ei valahda. Tällöin monet mielentilat voivat olla yhtä aikaa läsnä, eivät taistele tilastaan. Koulun loppuessa voi olla samaan aikaan riemukas olo ja haikea olo ja tyytyväinen yhdestä asiasta, vähän pettynyt toisesta. Tunnelmat eivät vie menneeseen. Tunnekuorma voi toki uuvuttaa myöhemmin, mutta siitä myös toipuu tavallisella levolla. Sillä hetkellä kokema myös koko ajan integroituu omaksi kokemukseksi, ei osan kokemukseksi. Tunne, kognitio, kehollisuus, toiminta on koko ajan yhtä ja eheää, siis tarpeeksi yhtä ja eheää.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)