1.5.2014

Kuitenkin kaikki paremmin

Tuli mieleen, että blogiani lukemalla saa ehkä kuvan, että vieläkään ei tilanteessani olisi mitään parannusta tullut. Että vieläkin olisin oireitteni vietävänä. Se ei pidä paikkaansa. Nykyään tiedän jo hyvin, mitkä asiat minulla oireita laukovat ja tunnistan hyvin voimavarani. Jos tiedän, että olen vähissä voimissa, väsynyt tai en vain jaksa sillä hetkellä alkaa painia oireitteni kanssa, en mene tilanteisiin tai ota sellaisia vastuita, jotka laukoisivat asioita alitajunnastani käsiteltävien listalle. Toisaalta tunnistan jo hyvin tilanteet, joissa minun on pakko rauhoittua, sillä asian käsittely ei voi odottaa.

Ehkä tuo jälkimmäinen on se suurin voitto. Käytin vuosia siihen, että pakotin itseni toimimaan, vaikka en ollut toimintakykyinen. Ihan ymmärrettävää, kun oli pakotettu elämään arkea raiskaajansa kanssa, eikä päässyt minnekään turvaan ja toipumaan. Se jäi jotenkin päälle.

Sitten, kun niitä voimia on, sitä voi tietoisesti tehdä jotain sellaista, jossa on se riski olemassa, että alitajunnasta laukeaa traumoja, joita pitää käsitellä. Ilahduttavaa on, kun yhä useammin mitään ei tapahdu. Tänään saunassa ei tapahtunut mitään. Ei tuntunut mitään outoa. Oli ihan semikiva vappu. Toivottavasti teilläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)