3.5.2014

Kyllä! Ei! Ehkä! Joo!

Olen niin tuulella käyvä, että ärsytän jo itseänikin. En tiedä, huomaanko osieni vaihtumisen nyt paremmin kuin ennen, vai ravaako väki pääni sisällä enemmän kuin koskaan. Otin aikaa: kymmenen sekunnin sisään tyyppi puikoissa vaihtui kolmesti. Yhtenä hetkenä olen varma, että minusta ja Dyykkarista ei tule ikinä mitään. Sitten kävelen viereiseen huoneeseen, ja alan suunnitella häitä. Saatan saada päähäni, että nyt on pakko lähteä jäätelölle (lapsiosa), ja kun en saa heti kaikkia hihkumaan riemusta ja lähtemään mukaani, muserrun, ja pidän mykkäkoulua (!) loppupäivän. Minä, joka puhun ihmisille suut ja silmät täyteen!

(Lapsiosa hyödynsi sitä, että se lukitsi pintaan vauvaosan, joka ei vielä osannut puhua. Joten jos vaikka olisinkin yrittänyt vastata, en osannut. Raivostuttavaa.)

Toisaalta nyt tunnen voimakkaita tunteita. Lapsellisia kiukunpuuskia, lapsen riemua, pikkulapsen reaktioita, mutta kuitenkin. Ehkä tunteitteni pitää "kasvaa aikuisiksi"?

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa tutulle... Joskus kesken lauseenki vaihtuu minä lapsiosaksi... :D

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)