17.5.2014

Laiska lomailija kirjoittaa

Dyykkarin masennus alkaa vihdoin hellittää otettaan. Hän on alkanut taas vitsailla. Helliminen on takaisin kuvioissa, seksikin onnistuu. Hän on alkanut tehdä ruokaa, siivota. Tehdä pieniä projekteja. Viime viikonloppuna tehtiin parin päivän reissu hänen ehdotuksestaan. Hän on taas alkanut tavata lapsiaan. Vaikka hän yhä kiroaa lääkkeitä, ja ettei niistä ole mitään hyötyä, hän syö niitä. Nyt hänellä on taas suunnitelmia: viikon reissu lasten kanssa, äijien viikonloppu, festarit. Hänen kavereitaankin on taas alkanut käydä meillä useammin, eikä enää vain niitä kaikista lähimpiä.

Dyykkarin mielialan paraneminen on tarkoittanut myös sitä, että hän on avoimempi minulle. Rakastan häntä joka päivä enemmän. Luotan myös. Olen vähitellen alkanut ymmärtää, että minä en voi pakottaa häntä mihinkään. En voi huijata häntä mihinkään. Minun ei kannata tehdä asioita hänen selkänsä takana, eikä minun tarvitsekaan. Jos haluan jotain, kerron hänelle siitä. Jos pelkään jotain, minun tarvitsee vain kertoa hänelle siitä. Hän ei ole mielensärkijä, jonka kanssa piti jatkuvasti kikkailla. Mielensärkijän kanssa kaikki hajosi heti, jos hän sai selville, mitä yritit. Dyykkarin kanssa on päinvastoin: jos hän saa selville, että teen jotain, hän haluaa auttaa minua tekemään sen loppuun. Tämä on aiheuttanut minulle sopeutumisvaikeuksia. Jotkut työt, kuten grillin puhdistus, ovat sellaisia, että olen oppinut uppoutumaan niihin täysin. Olen tottunut siihen, että kun rupean hommaan, kukaan ei keskeytä tai häiritse. Jynssäys on omaa aikaani, jolloin saa olla rauhassa. Sitten Dyykkari änkee kuplaani ja rupeaa auttamaan! Kävimme asiasta keskustelun. Kun Dyykkari peruutti vähän ja antoi minulle tilaa, rauhoituttuani huomasin, että minusta oli itse asiassa mukavaa saada apua.

Näemme molemmat painajaisia. Dyykkari heräsi yhtenä yönä ja kysyi pelästyneenä, aionko pettää häntä. Olin hänen unessaan pettänyt häntä hänen isänsä ja yhden sukulaismiehen kanssa. (YI!) Vakuutin, että mitään sellaista ei voi tapahtua. Minä rakastan häntä.

Minä näen painajaisia, joissa on pelkkää mustuutta, ja sitten minuun sattuu. Uskon niiden jotenkin liittyvän mielensärkijään. Herättyäni alaselkäni on kipeä ja jäykkä, ja joudun venyttelemään sitä ennen kuin pääsen ylös.

Joka tapauksessa lantioni tuntuu avautuvan yhä enemmän. Verenkierto on parantunut, ja reiden lähentäjäni venyvät. Parempaan päin siis mennään.

Lukuvuosi on ollut rankka, joten vaikka vielä olisi tehtävää, olen pakotettu pitämään lomaa jonkin aikaa. Vaikka tiedän, että nyt on pakko puhaltaa tyhjää, en osaa olla tekemättä mitään. Paitsi iltaisin ja öisin, koska silloin kuuluukin levätä. Olen siis tajuamattani kääntänyt vuorokausirytmini katolleen. Ymmärsin syyn vasta jälkikäteen. Nyt olen valveilla klo 19-07.

Yritän kääntää aivoni muualle opiskelujutuista, vaikka vaikeaa se on. Pistän siis itselleni täysin opiskeluihin liittymättömiä tavoitteita: Katson kaikki ne leffat, jotka meillä on dvd:llä, mutta joita en ole nähnyt. Luen kaikki kirjahyllyyn kertyneet kirjat, joita en ole lukenut, ja laitan huonot kiertoon. Teen kertyneet käsityöt loppuun. "Kaikki" tarkoittaa nyt sitten "niin monta, kuin ehdin ennen loman loppua". Laitoin lomalleni selkeän loppumispäivämäärän, koska joitain asioita on pakko hoitaa ennen ensi kuuta. Ja koska on helpompi rentoutua, kun voi kertoa itselleen, että laiskottelua ei jatku loputtomiin. Lepoaika pitää hyödyntää nyt, eikä huomenna tai ensiviikolla.

3 kommenttia:

  1. Ku oon lukenu sun blogia pidemmän aikaa niin haluan nyt kysyä että minkä takia seksi on sulle jotenkin hirveen iso osa elämää ja parisuhdetta? Ainakin sen kuvan sun tekstistä saa. Muakin on käytetty hyväksi ja meillä on jossain määrin samanlainen historia eikä mulle ole seksistä tullu joku suhteiden pääasia tai sellainen tosi syvällinen pohdinnan aihe. Siis joskus se on ollu vaikeampaa, nykyisin helpompaa mut ei se ikinä ole mun päässä pahemmin pyöriny että miten suhteessa seksi sujuu yms. Musta on paljon tärkeämpiä asioita suhteessa kuin että sopiiko sängyssä nyt täydellisesti yhteen vai ei. Must koko aihetta seksi on niin paljon jotenki ylidramatisoitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien kuluessa mulle on muodostunut tiettyjä sääntöjä, mitä tähän blogiin kirjoittamiseen tulee. En kirjoita tänne (tai yritän olla kirjoittamatta):
      - opiskeluistani (en halua tulla tunnistetuksi)
      - kavereistani enempää kuin on pakko tunnetilani ymmärtämiseksi (en koe, että minulla on oikeus ruotia toisten elämää netissä)
      - Dyykkarin eksistä tai lapsista, ellei ole pakko (katso edellinen kohta)
      - harrastuksistani (minulla on niitä varten toinen blogi)
      - ajankohtaisista tapahtumista, joiden avulla voi päätellä, missä asun

      Tämä rajaa jo aika paljon pois.

      Yritän pitäytyä asiassa: paranemisprosessissani, muistoissani, terapiassani (silloin, kun käyn terapiassa), kulloinkin pinnalla pyörivissä tunteissa ja tuntemuksissa.

      Mielensärkijä ei tehnyt minulle seksistä nauttimista helpoksi. Hän tuhosi niin monta asiaa. Ehkä minulla on siksi mukana näyttämisenhalua: hähää, etpä saanut tuhottua minulta tätä!

      Minulle tulee säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä juuri seksiin liittyen: voinko minäkin kyetä seksiin, sattuuko seksi aina, vieläkö koet takaumia seksin aikana jne. Olen kirjoittanut seksistä tänne siis kahdesta syystä: Minulla on ollut paljon seksiin liittyviä ongelmia ja olen halunnut kertoa muille saman taustan omaaville, että niistä voi päästä yli.

      Enkä oikein tiedä, miten kirjoittaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä paranemisesta, jos ei puhuisi seksistä...

      Ja juu, seksi on mulle tärkeä osa elämää. Se laukaisee stressin, saa hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Jos seksiä ei ole, minusta tuntuu, että etäännyn puolisostani. Oikeastaan vain seksin aikana uskallamme _katsoa_ toisiamme. Yleensä vain vilkaisten, kuin peläten mitä näemme, mutta kuitenkin. Jos jään ilman seksiä viikoiksi tai kuukausiksi, muutun äksyksi.

      En juo, en polta, en käytä huumeita. Kyllä sitä pitää jotain hupia elämässä olla. ;)

      Poista
  2. Höh, minua kun kiinnostaisi ihan uteliaisuudesta mitä opiskelet! :) ainakin noin ala- ja opiskelupaikkakohtaisesti...

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)