4.5.2014

Woohoo!!!

Minä, joka jaksoin aikoinaan juuri ja juuri hengittää, joka jaksoin ottaa kolme hölkkäaskelta, kun aloin käydä lenkillä, minä (!) hölkkäsin tänään kilometrin yhtä soittoa! Ja vielä ihan reipasta tahtia. :) Puolivälissä meinasi vatsalihas alkaa krampata, mutta sain sen menemään ohi sillä, että jännitin muita vatsalihaksiani sen ympärillä hetken aikaa. En paljoa, mutta sen verran, että kramppaamista harkinnut lihas sai tukea ja rentoutui.

Kotona harjoittelin leukojen vetämistä, mikä tarkoittaa sitä, että roikuin leuanvetotangossa ja kokeilin, kuinka paljon jaksan itseäni nostaa. Minulla on tavoitteena, että jonain päivänä pystyn vetämään leukoja. Aloitin sillä, että yritin roikkua tangossa. Ensin jalat maassa, sitten koko painollani. Kun huomasin, että jaksoin jo roikkua jonkin aikaa ilman, että kädet väsyivät, kokeilin huvikseni nostaa itseäni vähän. Nyt jaksan jo nostaa itseni puoleen väliin kokonaista leuanvetoa kolme kertaa peräkkäin.

Sitten tein punnerruksia (naisten) (jaksan jo neljä putkeen!), kävin taas tangolla ja palasin tekemään punnerruksia. Kun kädet tuntuivat purkaneen halunsa tehdä jotain, otin pilatesrullan, ja rupesin hieromaan jalkojani auki. Rulla on ollut aivan loistava ostos, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kunhan ei rullaa polvitaipeen yli ja jännittää vatsalihaksiaan ristiselkää rullatessaan, tuolla on todella vaikea rikkoa itseään. Sillä saa juuri niin tehokasta hierontaa kuin haluaa, juuri sinne, minne sitä haluaa. Kun rullan on kerran hankkinut, sen käyttö ei maksa mitään. Availin lantiotani tuolla, samoin yläselän lihaksia. Vähitellen siirryin venyttelemään. Koko ajan kuuntelin kehoani: millaisia liikkeitä se haluaa tehdä, mikä tuntuu hyvältä (eli sitä kannattaa jatkaa), mikä pahalta (ei tehdä).

Lenkkeily ja venyttely sen jälkeen on minulle kuin meditaatiota. Pistän napit korviin ja kuuntelen hyvää musiikkia. Uppoudun ajatuksiini, kunnes ne loppuvat, kuuntelen kehoani ja sen tuntemuksia. Tänään mietin monenlaista. Kuinka hyvältä voi tuntua ihan vain liikkua omien lihastensa voimalla. Kuinka kehoni ei ole vain pääni elossapitoyksikkö, se on paljon enemmän. Kuinka paljon meille puhutaan seksuaalisesta nautinnosta, mutta kuinka vähän puhutaan siitä, miten monella muulla tavalla nautintoa voi kokea kehonsa kautta. Tanssiminen, juoksu, venyttely, fyysinen työ... Juoksin tänään rinnettä ylös hyvän biisin tahtiin, ja koin riemua. Hieroin rullalla yläselkääni, heitin käteni levälleen ja annoin pääni retkahtaa. Se tuntui hyvältä. Niin hyvältä, että hymyilin katolle minuuttitolkulla, unohtuen kuuntelemaan musiikkia ja hyvää oloani. (Kyllä, venyttelen napit korvissa.)

Jossain vaiheessa nousin seisomaan. Teki mieli nojata lantiolla kauas. Otin kirjahyllystä tukea ja aloin piirtämään lantiollani puolikaarta. Valitsin suunnan, joka tuntui parhaalta, ja aloin työntää lantiotani aina vain kauemmas ja kauemmas... Naks! Reiteni lihakset muljahtelivat. Pomppasin pystyyn. Reisiluun pää oikealla puolella oli naksahtanut paikoilleen! Piti istua alas hetkeksi, en meinannut uskoa tapahtunutta todeksi. Keräsin jonkin aikaa rohkeutta, annoin lihasten täristä ja kokeilin samaa toisella puolella. Vasen puoli naksahti peräti kahdesti.

Nyt pystyn piirtämään lantiollani ympyrän! Myös kahdeksikko onnistuu. Ja ketkutus! Heti heräsi halu aloittaa itämainen tanssi. Vihdoin liikelaajuuteni on niin hyvä, että voisi jopa onnistua. :)

Jee! Jee! Ja vielä kerran JEE!

Kaikella tällä kunnonkohottamisella on syvempi merkitys. Tajusin, että kunnon kohoamisen myötä myös itsetuntoni nousee. Kuntoilun kautta saan onnistumisen kokemuksia, ylitän ja yllätän itseni. Huomaan jaksavani enemmän kuin uskoinkaan, olevani vahvempi kuin luulin. En enää ole se voimaton lapsi, joka yrittää sulautua tapettiin, kyyhöttää liikkumatta, ettei kukaan satuttaisi. Minä haluan olla vahva sekä henkisesti että fyysisesti.

Onhan kuntoni surkea, jos sitä vertaa huippu-urheilijaan. Mutta ei kukaan pääse hyvään kuntoon, jos luovuttaa ennen kuin aloittaakaan. Keskeneräisyyttä pitää sietää. Minä haluan päästä siihen tilanteeseen, että voin rehellisesti sanoa olevani hyväkuntoinen. Hyväkuntoisella tarkoitan tässä sitä, että minulla on hyvä hapenottokyky, kehtaan pitää sellaisia vaatteita kuin haluan, ja jaksan fyysisesti tehdä mitä haluan tehdä. Jaksan tanssia bileitten alusta loppuun, jaksan pelata ja leikkiä, juosta ja uida muiden mukana ilman, että kunto loppuu kesken. Niin, ja haluan näyttää seksikkäältä alasti. En vain nyt, vaan myös kymmenen vuoden päästä.

6 kommenttia:

  1. Maainiota, kun saa kroppansa toimimaan. HYVÄ SINÄ! Kutsun sinut lukemaan tarinaani lapsuuden traumoista blogissa MÄRKÖJÄ MIELESTÄNI POIS ja nykyistä blogiani Auringonpistoksia sieluni syvyyksiin, jossa on selviytymistarinaa, johon sulla varmaan olisi paljon kommentoitavaa. Olemmehan kohtalotovereita!

    VastaaPoista
  2. http://pienipiia.blogspot.fi/ ? Laitan listalle. :)

    VastaaPoista
  3. Mie olen vishin joku kummajainen ;) koska olen n. 25 kg ylipainoinen ja silti tosi hyväkuntoinen... Olen ollut pitkään jo hyvässä kunnossa vaikka talvet olen laiskana ja makaan kotona niin keväällä kun voin alkaa mieliharrastuksiini niin ei ole mitään ongelmaa. Ja olen "kestävyysurheilija" eli teen n. 20 km pyörälenkkejä, 10-15 km rullailulenkkejä ja 5-6 km hölkkälenkkejä. Mutta silti olen aina vain ylipainoinen... En tiedä mitä pitäisi tehdä jotta yhtälö ois toinen ;(

    Toi pilatesrulla kuulostaa todella mielenkiintoiselta... taianpa hankkia kuhan sellainen tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin mulla paino on ruvennut laskemaan ihan huomaamatta nyt, kun pää on kunnossa. Ehkä sullakin paino alkaa kadota, kun terapia tekee tehtävänsä. :)

      Poista
  4. Täällä kans maistellaan ajatusta liikkumisesta, vielä ihan en tule toimeen itseni kanssa, että uskaltaisin olla yksin sen aikaa kun käyn kävelyllä, mutta uskon sen hetken olevan aika lähellä... Tsempit!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)