22.6.2014

Ihanaa, ihanaa!

Sain vatsani auki! *jää lukemaan, mitä kirjoitti* Juu, ei ole suolet pellolla. Tarkoitin, että vatsalihakseni suostuivat vihdoin rentoutumaan. Uskomatonta, miten helppoa on hengittää! Tähän vaadittiin vain yksi oivallus, joka liittyy seksiin, joten jos ei halua lukea seksistä, ei kannata lukea seuraavaa kappaletta.

Dyykkari ja kämppis ovat juhannusriennoissa, joten minulla on koko kämppä itseäni varten. Päätin hyödyntää tilaisuuden pitää häpeilemättä ääntä ja kaivoin aikuisten leikkikalut esiin. Tajusin siinä, että aina, kun alan kiihottua, vatsalihakseni alkavat tehdä ihan hirveästi töitä vetääkseen minut suppuun. Puolustusreaktio. Ajattelin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos en vetäisikään itseäni suppuun. Keskityin ajattelemaan sitä, että nyt on turvallista, ei tarvitse puolustautua, ja väkisin vedin itseni kaarelle, vatsa kohti kattoa. Kun laukesin, laukesi myös jännitys vatsassa. Itkin jonkin aikaa, ja toivuttuani tajusin, että vasemman jalan reiden lähentäjät vaativat venytystä. Nekin olivat hellittäneet pitkältä matkalta, ja nyt ne piti vielä venyttää auki.

Nyt olen ollut koko päivän ihan ihmeissäni. Ihan outo tunne, kun ei enää ole vatsapanssaria. En oikein osaa olla. Tarkkaillaan pari päivää, laukooko tämä jotain muutakin auki. Ainakin väsyttää taas ihan pirusti. Mutta ei auta, sano nauta. Tänään on pakko hoitaa pari juoksevaa asiaa, tai tulee omaisuusvahinkoja. Nukun väsymyksen pois sitten, kun olen hoitanut ne.

ps. Minulla on nykyään päässäni mieleni taulu. Siihen kirjoitetaan kaikki säännöt, joista osat ovat samaa mieltä, tai joita kukaan ei ainakaan vahvasti vastusta. Siellä on aika mielenkiintoisia, kuten "Saa", joka lisättiin sinne eilen illalla ennen edellä kuvattua episodia, ja "Ei", joka ilmeisesti tarkoittaa, että minulla on lupa sanoa ei, jos en tahdo. Yllätyin, kun huomasin jonkun lisänneen taululle säännön "(Uusi nimeni) ei saa viheltää". Olen aina luullut, että en vain osaa, mutta ilmeisesti joku ei halua, että vihellän. Mielensärkijä osaa viheltää. Kokonaisia laulujakin. Näillä on varmasti yhteys.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi hyvältä! Mielenkiinnolla oota, milloin ite saan panssarini selästä auki. Tuskin ihan lähi aikoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tiedä. Kun paraneminen lähtee käyntiin, se etenee rytinällä. :)

      Poista
  2. Moi! Onpas ihailtavaa, miten tietoinen osaat olla kehostasi ja sen eri alueista ja jännityksistä. Saanko kysyä kuinka pitkällisen prosessin tulosta tämä on ja millaisia metodeita olet käyttänyt?

    Itse olen aloitellut ihan hiljattain jooga- ja meditaatioharjoituksia ja tajunnut jälleen, miten pihalla sitä ihminen voikaan olla omassa ruumiissaan...

    Olen uusi lukija, joten siksi kyselen. :-) Varmaan olen missannut paljon merkintöjä tästä aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä oon vuodesta 2007 tätä blogia pitänyt, että ainakin niin pitkän.

      Metodeita:
      3,5 vuotta psykodynaamista terapiaa
      2 vuotta säännöllisiä hierojalla käyntejä
      Rosén-terapiassa käyntejä on nyt kymmenkunta.
      Luin kirjan TRE-stressinpurkuliikkeistä, ja olen nyt tärissyt ainakin 2 vuotta.
      Pilatesia kävin kurssin ja teen liikkeitä kotonakin.
      Syvävenyttelyä kävin kurssin ja jatkan kotona.

      Sitten olen harrastanut vesijumppaa, pyöräilyä, kävelyä ja juoksua sen mukaan, miten jumissa kehoni on ollut. Aloitin mummolajeista ja siirryin vähitellen juoksuun. Olen tehnyt sitä, mikä on hyvältä tuntunut, eli valinnut lajeja, joita haluan tehdä. Sillä ei ole väliä, mitä tekee, kunhan sen tekee kehoaan kuunnellen. En puske läpi kivun, vaan jos lenkillä rupeaa sattumaan johonkin ihan tosissaan, pysähdyn ja teen kivulle jotain. Jatkan vasta sitten.

      Tuo täriseminen, jonka stressinpurkuliikkeillä sain löytymään, on kyllä ollut äärimmäisen hyvä konsti oman kehonsa kuuntelun opettelussa. Kehoni haluaa parantua, ja se alkaa parantua heti, kun se saa olla rauhassa ja annan sille luvan.

      "Kun opit, mitä on zen, kaikki, mitä teet, on zen."

      Poista
    2. Jees, kiitos infosta! Tuosta TRE:stä en ole ikinä kuullutkaan. Pitänee tsekata jos jostain löytyisi kirja. Youtubessa näyttäisi ainakin olevan jotain videoita aiheesta. :-)

      Poista
  3. Mie kyllä kanssa kadehdin tuota sun kehontuntemustasi :) olen kyllä lukenut blogiasi alusta asti ja tiedän että tähän on ollut pitkä matka, joten helppoa se ei ole ollut.

    Toivon että itse pääsisin jossain vaiheessa edes pieneen osaa sinun tuntemuksistasi.

    Kivaa kesää sinulle ja kehollesi ;)

    VastaaPoista
  4. Hassua mut sä ja sun blogi tulitte mulle ekana melkein aamulla mieleen.. lähinnä juuti tuon toisen kappaleen tiimoilta mistä kirjoitit. Helvetti että se voi olla vaikeaa oppia tuntemaan oma kehonsa.. Sitä pystyy vaikka minkälaisiin pelletemppuihin venymään mielen tasolla ja sietämään mitä ihmeellisimpiä kidutusmekanismeja mut kun oma keho on kyseessä mieli sulkeutuu 100%. En oikein osaa edes lähteä purkamaan tätä pakettia. Tiedän vaan että haluan olla normaali. Tai ainakin voida paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se johtuu siitä, että kehosi elää vielä sitä pahaa, mitä sinulle on tehty. Se ei tiedä sinun olevan turvassa. Keskity siihen, että kerrot kehollesi vaaran olevan ohi. Vasta sen jälkeen voit alkaa tutkia sitä. Hitaasti hyvä tulee.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)