7.6.2014

"Miksi sun pitää tehdä mun elämästä niin vaikeeta?!"

- Äiti

Nukuin tänään koko päivän. Taas. Ei ole nyt taaskaan mennyt elämä niin kuin olin suunnitellut. Lantion venyttely tämän laukaisi. Venyttelen hetken, nukun vuorokauden. En uskalla mennä uudelleen nukkumaan ennen kuin kello on viisi aamulla. Toista, ja elämäsi on taas päälaellaan. Yritän noudattaa omaa sääntöäni ja kuunnella kehoani. Tänään se tarkoitti sitä, että herättyäni kävin laittamassa tiskikoneen pyörimään ja tavarat paikoilleen ja menin takaisin nukkumaan.

Näin unta naisesta, joka oli ilmoittautunut johonkin hemmetin tosi-tv-ohjelmaan laihduttaakseen. Elämäntapakouluttaja/juontaja kävi naisen elämää läpi ja nainen selitti mustaa valkoiseksi. Kuinka hän ei syö jäätelöä, varsinkaan niitä hedelmän makuisia, kun ne sisältävät niin paljon sokeria ja maitokaan ei ole hyväksi hänen iholleen. Samaan aikaan juontaja kantaa pöydälle naisen eteen jäätelöpaketin toisensa jälkeen. Niitä jäätelöautosta ostettavia minituutteja ja toffeeveneitä, jäätelökeksejä, jotka ovat enemmän keksiä kuin jäätelöä ja niin edelleen. Kun nainen näkee pakettien määrän, hän hetkeksi kalpenee, mutta kun juontaja kysyy "Entä nämä sitten?", hän kokoaa itsensä, hymyilee ja toteaa, että nehän ovat lasten! Koska hän on hyvä äiti, joka pitää lapsistaan huolta. Vihasin sitä naista unessani, tai ainakin inhosin häntä syvästi.

Heräsin siihen, kun Dyykkari vaihtoi vaatteita sängynpäädyssä. Oli kuulemma lähdössä kauppaan. Pyysin tuomaan levyn suklaata. Nyt alitajunta pyörii sellaisella vauhdilla, että aivot tarvitsevat sokeria. Jäin makoilemaan sänkyyn. Tajusin, että joudun seuraavaksi käsittelemään tunteeni laiminlyöjää kohtaan. Jos mahdollista, vihaan häntä enemmän kuin mielensärkijää, tai näin minulle on nyt ainakin kerrottu. On kuin viha olisi poistettu tunnekavalkaadistani. Sitä ei ole olemassa. Sen tilalla on vain tyhjää. Kun minun pitäisi vihata, en tunne mitään. Olen kuin puudutettu, tyhjä, tunteeton.

Kuinkahan monesti olen ollut aivan turta henkisesti ja ihmetellyt sitä? Ehkä minä olen silloin ollut vihainen, mutta koska tunne on minulta kielletty, en ole tuntenut mitään?

Lainaus, jolla tämän postauksen aloitin, kuului äitini suusta, kun hän löi minua löydettyään käytetyn kondomin, jonka olin yrittänyt piilottaa. Tein hänen elämästään vaikeaa, kun yhä uudelleen toin hänen nähtävilleen sen todellisuuden, jossa hän eli. Silti hän aina jotenkin onnistui selittämään helvetin taivaaksi. Hän on itselleen valehtelun mestari. En halua tulla hänen kaltaisekseen.

Minä vihaan häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)