4.7.2014

Muista aina: kännätessä, monta mokaa ompi eessä...

Ärsyttävää. Kävelen kadulla, ja mietin kaikkia niitä asioita, joita pitäisi muistaa kirjottaa tänne. Mitä lähemmäs tulee se hetki, että ne voisi tänne kirjoittaa, sitä paremmin ne mielestäni katoavat.

Tuossa yhtenä päivänä juttelin Dyykkarin kanssa siitä, kuinka päässäni on muuri, jonka taakse olen kaiken työntänyt. Hän kysyi, että jos olisi olemassa nappi, jota painamalla se muuri murtuisi, painaisinko sitä. Vastasin kieltävästi. Minä tarvitsen sitä muuria. Jos se romahtaisi, kaikki vyöryisi yli. Olen paljon onnellisempi, kun asioita tihkuu hitaasti sen läpi, jolloin ehdin niitä yksi kerrallaan työstää.

Myöhemmin näin unta, jossa kävin muurin toisella puolella. Siellä oppaani esitteli minulle kaikkia nukkuvia lapsia. Hän piti lapsista hyvää huolta, ne kaikki näkivät vain hyviä unia. Muutama lapsista tuli uteliaana katsomaan minua. Jotkut jopa seurasivat minua muurin toiselle puolelle.

Viime yönä heräsin siihen, että kaksi humalaista miestä riiteli huutamalla keittiössämme (anteeksi, naapurit). Tämä laukaisi - ei minussa vaan osassani, kuten hetken päästä tajusin - takauman, joka sai sen täyteen paniikkiin. Oli outoa seurata tilannetta oman päänsä sisällä, mutta kuitenkin vierestä. Oksetti, mutta sain lopulta itseni itkemään, jolloin olo alkoi helpottaa. Osani sai kerrottua minulle, että minut on 12-vuotiaana raiskattu humalaisen mies(tai poika-)joukon toimesta. Se ei näyttänyt minulle tapahtumia, en tipahtanut takaisin 12-vuotiaaksi, minä vain itkin. Täyttä kurkkua. Oli todella vapauttavaa itkeä. Siinä itkemisen lomassa tein päätöksen olla juomatta. Minä en enää juo alkoholia. En siksi, että muut juovat, en siksi, että sitä tarjotaan, en siksi, että tekee mieli (silloin harvoin, kun tekee). Jos joisin, se järkyttäisi osiani.

(Tätä kirjoittaessani se muuri pääni sisällä romahti.)

Minua lohdutettiin itkiessäni. Lohduttajani luuli minun nähneen pahaa unta. Hän vakuutti minulle minun olevan turvassa ja hereillä. Olen hänelle äärimmäisen kiitollinen siitä. Dyykkari oli viereisessä huoneessa kaverinsa kanssa, raivoissaan. Hän sanoi minulle myöhemmin, ettei pysty lohduttamaan minua kun itken, koska hän tulee niin vihaiseksi ajatellessaan sitä, mitä minulle on tehty. Koska se on niin väärin. Hän näkee minun dissosioivan tai itkevän tai ahdistuvan, ja se muistuttaa häntä siitä, mitä minulle on tehty. Hän ajattelee, mitä hän tekisi, jos saisi tietää jonkun tehneen niin hänen lapsilleen. Hänet valtaa halu kostaa, repiä joku kappaleiksi, mutta hän ei voi purkaa sitä tappamiseen. Joten hän kiehuu ja minä jään yksin tilanteessa.

Hän kertoi minulle myös, keille kaikille hän on historiastani keuhkonnut. Minulle tapahtunut satuttaa häntä niin paljon, että hänen täytyy saada purkaa se jollekulle. Kävi ilmi, että niitä ihmisiä on enemmän kuin luulin. Osa niistä ihmisistä on sellaisia, että en ehkä olisi halunnut heidän asiasta tietävän. Mutta tuo mies on niin avoin. Hän pitää salaisuuksia vain itseltään.

Tänään keskustelimme taas alkoholin käytöstä. Että eikö sitä nyt oikeasti voisi vähentää. Kuulemma haluan kieltää häneltä kaiken kivan, koska viinaa = hauskaa. Ei kuulemma ole muita keinoja rentoutua kuin vetää pää täyteen. Ainakaan hän ei tiedä niistä. Muuten kuin kännissä. Kännissä hän lupaa lähteä kanssani lenkille, lähteä salille, ruveta nyrkkeilemään... Sitten iskee krapula ja todellisuus, jossa lapset on viety häneltä, eikä heitä saa nähdä kuin kerran, pari kuussa; jossa eksät ovat vittumaisia ja haastavat oikeuteen; jossa sukulaisiltakaan ei saa tukea kun kaikki pelkäävät sitä hullua eksää niin paljon; jossa rahat ovat niin tiukalla, ettei leivän päälle kannata edes kuvitella juustoa. Masennus iskee päälle, ja mies pakenee tietokonepeliinsä.

Minä olen nyt totaalisen täynnä alkoholia ja siihen liittyviä ongelmia. En halua edes ajatella koko ainetta.

Jotain edistystä sentään tapahtuu. Huomauttaessani känniselle Dyykkarille hänen olevan liian kännissä, hän kysyi, aionko jättää hänet, ja hän uskoi vastauksen. Vielä kun saisi tuon miehen uskomaan, ettei hän ole paska. Se on vaikeaa, kun hän yrittää niin kovasti todistaa minulle päinvastaista...

1 kommentti:

  1. Mää oon huomannu kännistä seuraavan viikon pahan olon itselläni. Kun viimein tajusin sen, päätin jättää alkoholin käytön itselläni tissutteluun, eli juon korkeintaan 3 annosta ja jos enemmän ni erittäin hitaasti. Testasin asiaa ja se toimii. Paljo helpompi olo ittellä näin. Kauan kesti tajuta!

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)