27.8.2014

Edistystä

Rintalihakseni aukesivat. Niihin palasi tunto, ja äkkiä olin hyvin tietoinen siitä, miten jumissa ne olivat. Kun en heti venytellyt niitä auki, vasen rintalihas kosti sen menemällä kramppiin.

Osistani:

Leonardo on vihdoin jaksanut avata silmänsä ja jo istuskelee sairaalavuoteessaan.

Hilpeä on lähtenyt kukkaniityltä ja hiippailee nyt todellisuuden liepeillä. Voi olla, että se haluaa palata nykyhetkeen. Toivon niin, koska se kantaa uteliaisuuttani, lapsenuskoani ja elämäniloani.

Luen yhä blogiani läpi. Paikoitellen se tekee tiukkaa, mutta on mukava huomata, miten moni itseäni kuohuttanut postaus ei enää aiheuta suurempia tunnekuohuja. Lukemisen myötä itsensä haukkuminen vaikeutuu. En ollut idiootti, kun menin naimisiin. Älykkyyteni ei kummallisesti romahtanut. Naimisiin meno toimi monella tapaa minua eteenpäin vievänä asiana, vaikka päätös johtikin eroon.

Edit: Voi ei, apua! Tajusin, että jos vahingossa klikkaan jonkun postauksen kohdalla "palauta luonnos", joka tarkoittaakin postauksen palauttamista luonnokseksi, eikä "undo", kuten jostain syystä luulin sen tarkoittavan, postauksen kommentit katoavat. Hitto. Ei pitäisi näemmä sählätä täällä väsyneenä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)