14.8.2014

Häpeästä

Sain vihdoin käsiini Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot. Sitä lukiessa on saanut taistella oman häpeän tunteensa kanssa. Kirjan esimerkit saavat sen pompsahtamaan esiin jatkuvasti. Itkin jo sivulla 13, mikä on aika hyvin siihen nähden, että kirjan ensimmäinen luku alkaa sivulta 11. Mutta tein myös läpimurron.

Mieleeni nousi yhä uudestaan tilanne kahden vuoden takaa. Olin aivan onneni kukkuloilla, kun pääsin vihdoin kauan tykkäämäni artistin keikalle. Hän esiintyi duuona yhden toisen artistin kanssa. Koska kasvojen tunnistuskykyni on pirun heikko, minulla ei ollut aavistustakaan, kumpi on kumpi. Keikan jälkeen menin aivan onnessani kiittämään keikasta sitä artistia, joka lähti lavalta pois yleisön puolelle, arvaten että hän oli idolini. Ei ollut. Hirveä häpeä leimasi muistoa vieläkin. Nyt sitten päätin, että käsittelen häpeän takana olevat tunteet.

Totesin itselleni, että kuka tahansa erehtyy joskus ihmisten identiteetistä, aina voi mennä ihmiset sekaisin. Minä olin vain inhimillinen. Ja hyvin innoissani. Annoin itselleni anteeksi. Myötätunnon myötä häpeä väistyi. Sen alta paljastui, että haluan kohdella kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja huomioon ottavasti. Koska rikoin tätä omaa arvoani, häpesin.

Eli kun pystyin kohtaamaan häpeäni, tajusin, että haluan kohdella muita hyvin. Häpeäni halusi siis muistuttaa siitä, että olen pohjimmiltani hyvä ihminen.

Tajusin myös, että häpeä on se tunne, jonka kautta voin oppia tulemaan ihmisten kanssa toimeen arkielämän tilanteissa. Koska olen yrittänyt vältellä häpeän tunnetta viimeiseen asti, olen yhä tavattoman kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, jos ne eivät ole tukevasti mukavuusalueellani. Jos nyt siis voisin palata tuohon hetkeen kaksi vuotta sitten, osaisin pahoitella erehdystäni ja todeta, että keikka oli todella upea. Erehdykseni menee innostuksen piikkiin eikä ollut tarkoitettu loukkaukseksi.

Luettuani kirjaa vielä pidemmälle, löysin sivulta 102 lyhyen ohjeen häpeän tunteen käsittelyyn:
"Vapautuaksemme elämää kahlitsevasta häpeästä meidän on uskallettava kohdata itsemme, myönnettävä olevamme heikkoja, hyväksyttävä itsemme ja annettava itsellemme anteeksi."
Juuri näinhän minä olin toiminut! Tilanne jäi kuitenkin vielä kummittelemaan ajatuksiini. Jouduin ottamaan siis itseni puhutteluun. Kysyin osiltani, jotka veivasivat tilannetta päässäni uudestaan ja uudestaan, miksi ne tekivät niin. Ne kysyivät hämmästyneinä, eikö enää tarvitse. "Ei," vastasin, "Tämä tilanne on nyt käsitelty ja siitä on opittu. Siitä voi nyt päästää irti." Kuvittelin vielä mielessäni, kuinka päästin muistosta irti. Oloni rauhoittui, ja ärsyyntymiseni laantui.

Eli tiivistelmänä tänään oppimani:
Kuinka käsitellä häpeää
1. Lopeta itsesi vihaaminen. Opettele tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan.
2. Päätä, että käsittelet häpeää aiheuttaneen tilanteen.
3. Myönnä itsellesi, että olet inhimillinen ja teet virheitä. Hyväksy tämä ominaisuutesi.
4. Anna itsellesi anteeksi.
5. Opi ja päästä irti.
Tästä huomaa taas, ettei tunteidensa käsittelyssä pääse eteenpäin, jos sinnikkäästi vihaa itseään. Tie paremmaksi ihmiseksi kulkee itsensä rakastamisen kautta.

Tätä ennen olin käsitellyt kantamaani häpeää enimmäkseen antamalla sen eteenpäin. Palautin mielensärkijän teoista kantamani häpeän mielensärkijän kannettavaksi. Palautin laiminlyöjän teoista kantamani häpeän laiminlyöjän kannettavaksi. Suutuin ja syyllistin ihmisiä.

Jälkimmäisestä esimerkki: Kävin kaupassa ja kassalla minulle ei suostuttu myymään k-18-tuotteita. En tilanteessa pyytänyt mitään syytä kassan päätökselle, vaan vain poistuin nolona paikalta muiden ostosteni kanssa. Kotiin päästyäni laitoin menemään vihaisen palautteen kaupalle. Joitakin päiviä myöhemmin sama kassa oli taas töissä, kun kävin kaupassa. Hän pyysi anteeksi, jos oli suututtanut minut. Menin aivan lukkoon. (Koska eihän minulta kuulu pyytää anteeksi!) Hoin vain, ettei sillä ollut mitään väliä. Vasta poistuttuani tilanteesta tajusin, että olisin halunnut sanoa: "Ei se mitään. Minä vain pelästyin, että minulta oli jäänyt jokin lainmuutos huomaamatta, kun en ole nyt kesällä seurannut uutisia kovin tarkkaan." Minulle on tärkeää, että tiedän kaikki säännöt ja lait, jotka käyttäytymistä säätelevät, ovat ne sitten sanattomia tai lakiin kirjattuja. Kun tuli tilanne, jossa pelkäsin olevan jonkin lain, josta en ollut tietoinen, menin paniikkiin.

Mutta joo, olen niin burgeri, että nämä reaktiot tulevat vasta jälkijunassa. Pitää kai mennä vielä uudelleen kauppaan ja jos sama kassa on töissä, ottaa asia vielä uudelleen puheeksi. Jos sitä nyt osaisi. :) Se toinen vaihtoehto kun on, että en kehtaa enää mennä tuohon kauppaan.

3 kommenttia:

  1. Tästä huomaa taas, ettei tunteidensa käsittelyssä pääse eteenpäin, jos sinnikkäästi vihaa itseään. Tie paremmaksi ihmiseksi kulkee itsensä rakastamisen kautta." niin hienosti ja upeasti sanottu! <3 opin itsestäni lisää ja teen oivalluksia lukiessani blogiasi. Tämä on mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. <3 Tuli lämmin olo. :)

      Poista
  2. Tuo kassa toimi hiukan epäammattimaisesti, kun hän puhui sinulle suoraan asiasta, josta olit laittanut palautteen eli toiminut epäsuorasti. Hyväähän hän toiminnallaan tarkoitti, mutta aivan suotta hämmensi sinut.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)