8.8.2014

Kamala ikkuna

Mieleeni tuli kuva kesäjuhlista, joissa olin juttelemassa parin perhetutun kanssa takapihalla, kun äkkiä jotain tapahtui pääni sisällä. Aivan kuin neula olisi hypännyt levyllä, ja tuon särähdyksen jälkeen olin äkkiä todellä ärtyisä, ilman mitään jutteluun liittyvää syytä. Kun nyt näin vuosia myöhemmin pystyin tarkastelemaan tuota "hyppäystä", tajusin vilkaisseeni lyhyesti varaston ikkunaa. Se oli laukaissut muiston, jossa olin yrittänyt juosta mielensärkijää karkuun paikkaan, jonne arvelin vain itseni mahtuvan, turvaan. En ollut onnistunut. Juuri sen ikkunan takana, jota olin vilkaissut, minut oli raiskattu. Kenelläkään tässä ihmisjoukossa, jonka kanssa keskustelin, ei ollut asiasta mitään tietoa. Siksi suutuin.

En saanut tuona lämpimänä kesäjuhlapäivänä selville, miksi ärsyynnyin, koska olin tunkenut tuon mieleeni palautuneen kauhukuvan ajatusta nopeammin takaisin siihen rakoon, josta se oli noussut. Mielenkiintoista. Viive hyppäyksen ja sen käsittelyn välillä oli yli vuosikymmen. Mieli ehtii odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)