26.8.2014

Kuulumisia?

Olen nyt (vihdoin) ehtinyt käymään läpi blogini varmuustiedostoja vuodatuksen ajalta. Ne ovat valitettavasti puutteelliset, mutta kyllä siellä jotain oli. Olen lisännyt vanhoja kommentteja tähän blogiin kuvankaappausten muodossa, koska blogista mielestäni puuttuu jotain, jos kommentit puuttuvat. Aloitin loogisesti blogin alusta, ja jatkan sitä omaan tahtiini. Projekti sai minut hyvin surulliseksi. K:n (aka Koiton) kommentit saivat miettimään, kuinka moni muu kommentoija on kokenut saman kohtalon. Todella monen blogi on poistunut eetteristä tai loppuu kesken. Mitä kuuluu Inkku ja SaraJuulia? Oletko enää hengissä Halla?  Vilkaisu Bloggerin lukuluetteloon masentaa lisää. Tietääkö joku, onko Johannes hengissä? Laika? Riikka? Kampelainen? Anniina? M:stä en ole kuullut hänen muutettuaan bloginsa salaiseksi, sama juttu Roxon kohdalla.

Ja jos nyt olen sekoittanut tai unohtanut jonkun nimimerkin, pyydän anteeksi. Minuun on ottanut yhteyttä tämän blogin olemassaolon aikana useita kymmeniä ihmisiä, joista osa tuntuu vaihtavan blogia kuin paitaa, joistakin en kuule enää ensimmäisen sähköpostin jälkeen, ja nimimuistini on yhtä hyvä kuin ruotsinkielen taitoni (jag talar inte svenska). Pienikin elonmerkki olisi iloinen asia. :)

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut jo vuosia blogiasi, mutta en ole koskaan kommentoinut. Tuntuu ikävältä kommentoida nimettömänä, mutta en oikeasti ymmärrä, miten kommentti nimellä tapahtuu... :) Samaistun todella paljon kirjoituksiisi ja mielessäni pyörii aina sama asia eli nyt halusin kertoa sen sinullekin. Olen itse sinua vanhempi ja minulla on jo kaksi lasta. En ole koskaan saanut selvitettyä kunnolla, mitä minulle on tapahtunut; elän vain takautumien ja omien pakkomielteideni vihjailujen mukaan, aivoni ovat liian täyteen buukatut kyetäkseni antamaan tilaa muistoille. Olet toiminut niin oikein tässä asiassa, olet tutkinut mielesi sisältöä ja sallinut itsellesi sairaslomia ja pitkiä unia, sortumisia ja uusia nousemisia, kun olet vielä nuori eikä elämäsi ole täyttynyt muista asioista. Jos myöhemmin haluat saada lapsia, tunnet jo traumasi ja osaat olla hyvä äiti. Et joudu heräämään lasten ollessa jo teini-iässä huomataksesi, kuinka väärin olet toiminut traumojesi vuoksi.

    Eli tsemppiä eteenpäin, olet todella älykäs ja ansaitset kaikkea parasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://support.google.com/blogger/answer/42399?hl=fi&ref_topic=12456

      ^Tuolta löytyy ohjeet kommentin jättämiseen nimellä tai anonyymisti. :)

      Olen itsekin ihan iloinen, että sain työstää nämä näin nuorena alta pois. Jotkut saavat vasta eläkkeellä otteen traumoistaan. Jo osastolla hokivat minulle, kuinka poikkeuksellisen nuorena olen alkanut mielenterveydestäni huolehtia. Nyt pystyy sitten enemmän antamaan lapsille ympärillään, kuten sanoit. :)

      Poista
  2. Ihana kuulla, että olen ollut ajatuksissa. Oma blogini on jäänyt hiljaiselolle, koska tuntuu, ettei kukaan välitä. Mutta täällä ollaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihana kuulla sinusta! <3 Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kurkistamassa blogiisi, mutta olen huono kommentoimaan. :S

      Poista
  3. Halla tässä. Päihteettömänä jo vajaat kolme vuotta. Tuntuipa yllättävältä ja hyvältä törmätä tähän postaukseen. Tulin pitkästä aikaa lukemaan tätä blogia, kun haen tietoa dissosiaatiosta. Terapeuttini on dissosiaatioon siihen useasti viitannut, ja persoonani eri osien välillä onkin liian voimakkaita näkemyseroja, täysin vastakkaisia mielipiteitä. Niitä tässä yrittänyt selvittää, ja selviytyä vihantunteiden kanssa joiden alkuperääkään en oikein tiedä. Kai ne ovat lapsuudesta asti patoutuneita, ikinä kun en ole oikein osannut puoliani pitää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Ihana kuulla sinusta, ja vieläpä näin hyviä uutisia. :)

      Toivottavasti löysit kaipaamaasi tietoa, vaikka omasta mielestäni blogini ei ole kaikista paras tiedonlähde. Parempiakin on, mutta ne sitten ovat näemmä monesti salasanan takana. Kirjallisuutta aiheesta löytyy Traumaterapiakeskuksen sivuilta ja kirjastoista aika hyvin.

      Toivon sinulle kaikkea hyvää. Puoliensa pitäminen on aluksi vaikeaa, mutta lopulta helpottaa elämää ja on jopa hauskaa. :)

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)