20.8.2014

Mielikuvaharjoittelua ja karua todellisuutta

Kutsuin antennini, jotka ovat kiinnittyneet kaikkiin muihin ihmisiin paitsi minuun, kokoukseen. Ne ilmestyivät paikalle rääkyvinä lapsina, jotka sain ottaa syliini. Kannoin ne sisäiseen puutarhaani, joka ennen oli mieleni talon viherhuone. Nykyään se on valtava kasvihuone, joka täyttää lähes koko rintakehäni. Siellä puhuin niille siitä, kuinka muiden ihmisten olon vahtiminen oman oloni sijaan asettaa minut vaaraan. Jos en tiedä, että minulla on jano, kehoni kärsii, jolloin en ole skarpeimmillani. Jos sitten joudun äkkiä juoksemaan pakoon, en jaksakaan. Jos en tiedä, että minulla on nälkä, olen heikko, jos tarvitsee puolustautua. Ja niin edelleen. Tätä kieltä ja logiikkaa ne ymmärsivät. Vähitellen, vauva kerrallaan, ne muuttuivat nuoriksi sotilaiksi ja marssivat asemapaikoilleen kehossani. Pari ei vieläkään uskonut, yksi ei edes tullut kokoukseen. Kun yritin maanitella, se vain itki kovempaa. Se ei vieläkään usko tai luota.

- - -

Soitin tänään nuorimmaiselle, että mitä kuuluu. Hänellä oli sellainen uutispommi, että en tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Joka tapauksessa se todistaa, kuinka kaukana todellisuudesta mielensärkijä seilaa. Nuorimmainen kertoi mielensärkijän vihdoin (taas) päättäneen, että hänen pesässään on liikaa tavaraa. Kukapa sopisikaan paremmin tilanteen ratkaisemaan, kuin minä? Mielensärkijä siis toisi tänne tavaraa autokuormallinen kerrallaan, minä lajittelisin ne, myisin kirpputorilla ja saisin pitää rahat. Kuulostaako tutulta? Olen täällä aiemmin kertonut, että hän ehdotti minulle samaa diiliä opiskelujeni alkuvaiheessa. Paitsi että tilanne päättyi niin, etten minä mitään rahoja saanut, ne menivät mielensärkijän bensakuluihin. Sanoin ei, vieläpä moneen kertaan. Nyt mielensärkijä sitten ehdotti samaa siskolleni.

Kerroin mielensärkijän harhoista kämppiksilleni, jotka totesivat, että jos mielensärkijä ilmestyy ovelle tavarakuorman kanssa, he kyllä huolehtivat siitä, ettei ilmesty uudelleen. Nyt en sitten tiedä, miten toimia. Ärsyttää, että se hullu on ottanut nuorimmaisen välikappaleeksi pitääkseen minuun yhteyttä. Luulisi tilanteen kyllä muuttuvan vähän parempaan, kun nuorimmainen pääsee muuttamaan pois siitä romupesästä. Ärsyttää, ettei se hullu pysy todellisuudessa kiinni tai sitten osaa eläytyä tilanteeseeni edes sen vertaa, että tajuaisi yhteydenottopyyntöjensä olevan tuloksettomia. Pitäisikö tässä nyt laittaa joku viesti hänelle siitä huolimatta, että olen vannonut olla mitään yhteyttä pitämättä? Auttaisiko se, että katkaisisi välit kokonaan, vai innostuisiko se kahjo siitä vain lisää?

Ehkä ei pitäisi sanoa nuorimmaisen kautta yhtään mitään. Ehkä ei pitäisi pitää mitään yhteyttä sisaruksiinsa, niin ei jatkuvasti joutuisi väistelemään näin. Mutta hitto, en minä halua purkaa välejä niihin ainoihin sukulaisiini, jotka tuottavat minulle iloa!

Ehkä minä vain annan olla, en tee mitään yhteydenottoa sinne suuntaan. Jos se äijä ilmestyy tänne hieromaan sopua (tod. näk. jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka nähden uskoo minun haluavan pitää "kulisseja ylhäällä"), kämppikset voivat sitten tehdä kantani selväksi. On niitä aiemminkin ollut tilanteita, jolloin mielensärkijä on uskonut vasta, kun asian sanoo isompi ja vahvempi tai ainakin nokkimisjärjestyksessä ylempänä oleva mies.

Siskolta voisi kysyä, auttaisko hän minua sen verran, että yhdessä kerrottaisiin nuorimmaiselle tämän muutettua kotoa pois, miksi minä en oikeasti voi pitää mielensärkijään mitään yhteyttä, koskaan. Hän on kyllä tällä hetkellä niin rikki ja väsynyt, että voi olla, etteivät voimat riitä. Näin sivusta seuranneena minusta alkaa näyttää siltä, ettei hän enää kauaa jaksa olla muistamatta.

3 kommenttia:

  1. Harmillista, että asutte samalla paikkakunnalla.

    En halua syyllistää sinua, mutta...Eikö ole järkyttävää, että sisaruksesi edelleen asuu saman katon alla sen paholaisen kanssa? Eikö jonkin tahon olisi syytä tietää asiasta ja pelastaa hänet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Varsinkin, kun muutin kotoa usean sadan kilometrin päähän... Muuttivat perkeleet perässä...

      Olen tehnyt nuorimmaisesta kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kumpikaan ei johtanut hänen huostaanottoonsa. Hänen kotoa muuttoonsa on enää viikkoja, joten tuskimpa kukaan viranomainen jaksaa enää tässä vaiheessa alkaa asiasta kiinnostumaan.

      Poista
  2. Älä katkaise välejä siskoosi! Sitten kun hän alkaa muistamaan menneitä tapahtumia tulet varmasti olemaan tärkeä apu hänelle. Luultavasti myös nuorimmaiselle, koska luultavasti se hirviö on tehnyt pahaa hänellekkin :( Kerro ihmeessä nuorimmaiselle mikset ole mielensärkijän kanssa tekemisissä. Toivottavasti voisitte olla toistenne tukena ja auttaa toisianne käsittelemään lapsuuden hirveyksiä.

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)