10.8.2014

Opiskelukiireitä ja hyvä kirja vihaa odotellessa

Eilen uskalsin vihdoin katsoa, mitä kaikkea minun täytyy vielä tämän kuun aikana tehdä, jos meinaan pysyä opiskeluissani aikataulussa. Paahdoin koko päivän menemään nenä kiinni kirjassa, ja illalla huomasin vatsani reagoineen kaikkeen stressiin vesiripulilla. Aiemmin olisin mennyt nukkumaan, ja yrittänyt antaa keholleni lepoa. Nyt vein itseni lenkille. Juoksin vartin putkeen niin täysillä kuin vain pystyin. Sitten oli pakko pysähtyä haukkomaan henkeä. Kehuin itseäni siitä, että pääsin pakoon ja tein jo kaiken, mitä tänään piti. Huomenna lisää. Että nyt voin rentoutua koko loppuillan, ja silti päästä tavoitteisiini. Hoin tätä koko kotimatkan, kun hitaasti hölkkäsin kiertoteitä takaisin.

Minua ei ihan uskottu. Tai sitten joku osa päätti toimia tavoitteitteni vastaisesti. Kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, nukahtamisesta ei tullut mitään, enkä saanut kehoani rauhoittumaan, en sitten millään. Jouduin lopulta ottamaan Dyykkarilta yhden rauhoittavan, jotta sain unta.

Tänään olen pysynyt aikataulussa. Ei ole mitään syytä, miksen pysyisi aikataulussani myös huomenna. Silti joku haluaa nyt kovasti sabotoida tekemisiäni. Tänäkään iltana ei saisi mennä ajoissa nukkumaan. Vuorokausirytmi pitää heittää katolleen, opiskeluissa pitää epäonnistua, ei saa valmistua. Pitää velloa iäti tässä loputtomassa keskeneräisyyden suossa. Koska minä en ole valmis, minä en ole oikeutettu valmistumaan!

Tulihan se sieltä. Miksi ihmeessä osani on sitä mieltä, etten minä ole tarpeeksi arvokas valmistumaan? Koska laiminlyöjä sanoo niin. No, minä sanon laiminlyöjälle, että sinä olet väärässä. Katsoppa vaan, minä onnistun!

Olen nyt aivan rakastunut kirjaan Vapaudu riippuvuudesta (Lee Jampolsky on kirjoittaja). Lainasin sen alunperin Dyykkarille, kun ajattelin että siitä voisi olla hänelle apua. Siitä tulikin minun lempilukemistoani. Kirja on kirjaston, mutta taidan ostaa sen omakseni heti kun on rahaa. Saan siitä mielenrauhaa, varmuutta omille ajatuksilleni ja päätöksilleni. Se luo myös tulevaisuudenuskoa, luottoa siihen, että minä voin saada itsevarmuutta ja itseluottamusta. En ehkä tänään, mutta joskus. Ihana kirja. Kirja, joka sanoo "rakasta itseäsi", "sinun tarvitsee kantaa vastuuta vain itsestäsi", "sinun ei tarvitse parantaa kaikkia", "sinä olet arvokas". Mikä parasta, tässä kirjassa ei ole uskonnollista hömppää.

Yritän nyt kovasti soveltaa kirjan oppeja tullakseni paremmin toimeen Dyykkarin eksän kanssa. En usko, että kirjan opeista on hirveästi hyötyä mielensärkijän kaltaisten hirviöiden kohdalla, mutta jos se opettaisi minut tulemaan toimeen normaalien ihmisten kanssa, se olisi hyvä.

Mitä mielensärkijään tulee, kieltäydyn systemaattisesti antamasta hänelle anteeksi. Pidätän oikeuden olla katkera vaikka hautaan asti, vaikka se sitoisi minulta miten paljon voimavaroja. Kukaan ei saa pakottaa minua antamaan sille miehelle anteeksi, ennen kuin olen saanut vihata sitä miestä sydänjuuriani myöten. Niin kauan, kun vihani on hukassa, tyydyn tähän kylmän viileään välttelyyn.

2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi tuosta anteeksi antamisesta ja vihasta! Välillä koen perheeni ja terapeuttini osalta (lue: luen rivienvälistä), että minun pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi hyväksikäyttäjälleni, onhan hän jo kuollutkin. En vain pysty enkä halua! Hän ei ole sitä ansainnut vaikka ei enää olekaan elossa. Vaikka kuinka viha syö sisintäni ja jumittaa vartaloani, en pysty, ENKÄ AIO antaa anteeksi.
    Opettelenhan vasta antamaan anteeksi äidilleni, ja sekin on jo kovan työn takana.

    VastaaPoista
  2. Voisitko mätkiä ja lyödä ja hakata ja purra ja kaikkea mahdollista esim. tyynyä, jonka kuvittelisit mielensärkijäksi?

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)