24.9.2014

Friend zonen kirous

Tajusin eilen, että tämä Näätä-Dyykkari-kuvio on toisinto säätö-eka poikaystäväni-kuviosta, joka alkoi jo viimeisinä teinivuosinani. Silloin minulla oli poikaystävä, joka oli monella tapaa hyvin hajottava: alkoholistin poika, joka jumaloi rappiolla ollutta isäänsä. Hänkin tupakoi, ja yritin kovasti saada häntä lopettamaan. Lisäksi hän oli hyvin kiinnostunut päänsä sekottamisesta laittomilla aineilla, jotka laukoivat hänellä vainoharhoja päälle. Suhde kesti neljä vuotta ja loppui vasta, kun hän raiskasi minut. En siis jättänyt häntä, vaikka hän petti minua avoimesti usean naisen kanssa.

Ensimmäisen poikaystäväni rinnalla oli sitten poika, jonka voisi  nykytermein sanoa jumiutuneen friend zonelle. Hän oli aina kohtelias, ujo mammanpoika, joka tyytyi rakastamaan minua kaukaa. Hän keräsi tietokoneelleen valokuvia minusta, kuunteli loputtomiin valitusta poikaystävästäni ja kun meillä vihdoin meni poikki, hän itsestään selvästi odotti, että nyt olisin vihdoin hänen. Valitettavasti kaikki tunteeni, mitä minulla häntä kohtaan ehkä oli ollut, kuolivat sillä sekunnilla, kun poikaystäväni katosi elämästäni.

Kaksi vuotta sitten tapasin Dyykkarin, joka etsi puolestani rinnalleen uuden "säädön", Näädän. Olivatkohan ne meidän kolmannet treffit, kun Dyykkari esitteli minut Näädälle, ja heti ensitapaamisella seksi astui mukaan sotkuun.

Nyt sitten olen pohtinut pääni kipeäksi sitä, mitä hiton traumaa minä yritän tällä toistuvalla kuviolla ratkaista. Onko tämä toisinto suhteesta vanhempiini? Henkisesti hajottava, joskus jopa hengenvaarallinen poikaystävä ja tasapainoinen, turvallinen, vaaraton ymmärtäjä. No tuo hajottajan rooli kyllä voisi vastata mielensärkijää, mutta ei laiminlyöjä ollut ymmärtäjä. Olisiko tuo ymmärtäjän rooli sitten se "ihanneisi", jollaisen olisin halunnut? Tätä logiikkaa noudattaen minun siis pitäisi seurustella Näädän kanssa, mutta en koe ansaitsevani sitä. Minulle parisuhteen pitää olla yhtä myrskyisä kuin suhteeni mielensärkijään: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paljon isoja ongelmia, jotka minun tulee ratkaista. Ahdistusta, pelkoa ja suuria tunteita.

Jos jollakulla lukijalla on jotain suuria viisaudensanoja minulle tässä vaiheessa, siitä vaan. Minusta tuntuu, että nyt on joku suuri lukko sen oivalluksen edessä, joka auttaisi minua tästä eteenpäin.

1 kommentti:

  1. Voimahalaus! Ompa vaikea tilanne, jossa ainoastaan sinusta ja sinulta löytyvät vastaukset tuohon. Suosittelen hakemaan keskusteluapua joltain ammattilaiselta, joka voisi auttaa sinua tuon lukon avaamisessa.
    - Pikkuinen

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)