3.9.2014

Höm höm

Olen ollut koko viikon ihan ihme ololoissa, aina viime viikonlopun transsista lähtien. Eilen menin heti kotiin päästyäni nukkumaan. Unta odottaessani löysin päästäni itkevän lapsen, jota joku löi avokämmenellä yhä uudelleen ja uudelleen. Käskin lyöjää lopettamaan, otin lapsen syliini turvaan ja vaadin lyöjää näyttäytymään. Se oli musta robotti, joka vaati saada lyödä lasta, koska minun tuli saada vihata itseäni. Ilmoitin sille, ettei itsensä vihaamisesta ollut mitään hyötyä, ja että oikeasti vihaan mielensärkijää. Pelottava robotti muuttui itkeväksi lapseksi, jonka sain poimia syliini. Lähdin viemään niitä mieleni sairastupaan, joka on yhä täynnä lapsipotilaita, mutta lapset sylissäni vastustivat. Ne pelkäsivät joulupukkia, joka yhä toimii lasten lääkärinä. Katsoin pukkia, ja ehdin juuri avata suuni vakuuttaakseni lapset pukin vaarattomuudesta, kun pukki heittikin punaisen nuttunsa maahan paljastuen pitkähampaiseksi robotiksi. Sitten nukahdin.

Nukuin pari tuntia, ja herättyäni olo oli kuin pituushurahtaneella teinillä: En oikein hahmottanut miten kehoni toimii, missä se loppuu ja missä se alkaa. Ajatus ei luistanut. Piti lähteä kauppaan ostamaan hiivaa, enkä osannut. Pilkoin tehtävän osiin. Kuljin pitkin kämppää puhuen itsekseni "housut, muista housut, missä housut, etsi housut" purskahdellen välillä hysteerisesti kikattamaan koko olotilan outoudelle. Pääsin kauppaan, pääsin kotiin. Onneksi Dyykkari oli luvannut tehdä ruokaa puolestani, joten saatoin vain istua alas ja tuijottaa ihmeissäni pitsan syntymistä.

Viime yönä näin unta, jossa olin vanhassa kotitalossani. Veljeni oli muuttanut mielensärkijän vanhaan työhuoneeseen, ja ruvennut muuttamaan sitä omakseen. (Tämä kai viittaa siihen, että hän on sairastunut sairaalloiseen hamstraamiseen, eikä voi päästää ketään nykyään asuntoonsa.) Minulle tuli vessahätä, ja hän viittasi minut pieneen varastohuoneeseen, josta mielensärkijä oli tehnyt vessan. (Löysin tästä huoneesta aikoinaan pornolehden, viittaisikohan tämä siihen?) Menin huoneeseen, jonka keskellä oli keittiönjakkara "vessanpönttönä". Unilogiikkaa noudattaen en pitänyt tätä lainkaan outona. Ihmettelin asiaa vasta palattuani huoneeseen myöhemmin unessani. Palasin veljeni luo. Kysyin, ovatko talon uudet omistajat jo palanneet. Eivät kuulemma, mutta jos menen alakertaan, muut ovat jo siellä.

Löysin alakerrasta uuden kodinhoitajan, joka ei antanut minun edes esittäytyä, vaan tervehti minua heti sekä suomeksi että englanniksi. Jotenkin tiesin, että minut oli palkattu taloon uudeksi lastenhoitajaksi.

(Tästä piti sensuroida kohta, jossa kysyin taloudenhoitajalta jotain, ja hän ohjasi minut viereiseen huoneeseen, joka paljastui valtavaksi kylpyhuoneeksi, mutta en ymmärrä, miksi.)

Huoneeseen tuli oven läpi ja ali perässäni lapsia, kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Nostin heidät kaksi kerrallaan syliini, kohtasin heidät ja lohdutin heitä. Lapset toivat minulle lahjoja. Nuorempi pojista antoi minulle mustavalkoisia korvakoruja (hereillä osasin yhdistää ne leluihin, joita ostin Dyykkarin lapsille, ja joista olen nähnyt unta monena yönä). Toinen pojista, vanhempi, alkoi itkeä hillittömästi. Hän halusi parantaa isän. Kerroin hänelle, että hänen isänsä on sairas, ja mielikuvien avulla selitin, mitä sairaalloinen hamstraaminen on. Silitin itkevän pojan selkää ja tunsin myötätuntoa. Vähitellen hän ymmärsi, ettei ollut syyllinen, ja päästi irti. Itku loppui, ja hän hymyili minulle kyyneltensä läpi.

Sitten kuulin ääniä. Talon isäntäväki oli palannut. Kiirehdin äkkiä pöntölle keräten painavat silkkihameeni syliini (jostain syystä minulla oli nyt vanhojentanssipukuni päälläni). Pari tyttöä pakeni huoneesta, mutta kehotuksistani huolimatta muut piiloutuivat, jopa yksi vanhempi tyttö, josta en jostain syystä pitänyt. En edes ollut huomannut hänen saapumistaan. Huoneeseen pelmahti aikuisia. He olivat pukeutuneet viktoriaanisen ajan tyylin mukaan, ja talon emännällä oli päivänvarjo. He alkoivat riidellä keskenään, eivätkä huomioineet mitenkään vaatimuksiani käydä rauhassa vessassa, vaikka olin jopa niin jyrkkä ja tyly, että järkytin itseänikin.

Herättyäni tajusin vatsani olevan aivan sekaisin. Yritin käydä vessassa, mutta tuloksetta. Aamulla nukuin tunnin verran pommiin, koska herätyskelloni oli pysähtynyt yöllä.

(Tähän piti kertoa oivalluksesta, jonka yksi osani sai unen rajamailla eilen illalla, ja joka oli minusta merkittävä, mutta nyt osa pitää sitä häpeällisen pienenä, eikä kehtaa kertoa sitä.)

Aikakäsitykseni venyy ja vanuu, asioiden laittaminen tapahtumisjärjestykseen on vaikeaa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ihme disso-olo on hellittänyt. Osani ovat kääntäneet katseensa kohti viikonloppua, jolloin olen luvannut lähteä kauden viimeisiin metsäbileisiin. Olen ilmeisesti menossa, kävi miten kävi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)